Viime aikoina mielessä pyörineitä asioita:
- Pitäisi muistaa kirjoittaa synnytyksestä, ennen kuin tapahtumat alkavat unohtua. Olen tai nut jo hukata epikriisin ja äitiysneuvolakortinkin, enkä ole vielä edes ehtinyt jälkitarkastukseen.
- Toisesta synnytyksestä palautuminen on ollut todella hidasta, oma keho tuntuu ihan omituiselta edelleen. Toisaalta on outoa, miten lapsensaannit kerta toisensa jälkeen vaikuttavat joihinkin asioihin kuitenkin tosi positiivisesti, kuten seksiin ja anoppisuhteeseen.
- Tuleva muutto maalle. Ollaan siis muuttamassa parin vuoden päästä huitsinnevadaan, koska miehen vanhempien maatila on siellä ja koska en ihan täysin ymmärtänyt mitä kysymys "mitä sä ajattelet maanviljelystä?" kätki sisälleen silloin, kun ensimmäistä kertaa lähdin opiskelijabileistä J:n luo yöksi.
- Töiden aloittaminen. Sitten joskus. Yliopiston mailiin on jo pari kertaa tullut houkutteleva työtarjous tulevalta kotikylältä. Oli pakko ottaa yhteyttä ja kertoa, että en nyt ihan vielä pysty hakemaan paikkaa, mutta tulossa ollaan! Kuntayhtymän hoitotyönjohtaja halusi soitella ja kuulla suunnitelmistani, ilmeisesti psykologi maaseudulla on yhtä harvinainen ilmestys kuin yksisarvinen pellon reunalla.
- Gradu. Muistan vieläkin millainen kaiku sanalla gradu oli silloin, kun olin 14-vuotias. Siitä tuli mieleen joku pölyiseen pimeään huoneeseen kuudeksi vuodeksi linnoittautunut pitkätukkainen humanistinainen. Nyt gradu tuntuu vain yhdeltä vähän suuritöisemmältä koulutehtävältä. Suurilta tuntuvat asiat pienenevät sitä mukaa, kun niitä alkaa itse saada kiinni.
- HÄÄT! Naimisiin! Koska hoitotyönjohtaja toivoi, että suorittaisin työharjoittelunkin maalla, meidän muuttosuunnitelmat aikaistuivat vuodella. Eli hääkesä olisikin jo kesä 2016! Olen ehtinyt parin viikon aikana tehdä kymmeniä to do -listoja ja budjettilaskelmia. Joka kerta lenkillä kuuntelen Putron Olet puolisoni nyt ja Disco Ensemblen Second Soulin, kuvittelen itseni kävelemässä alttarille iskän käsipuolessa/laittamassa sormusta/tanssimassa häävalssia ja vollotan.
- Luonnollisesti seuraava mieleen putkahtava ajatus: Apua mun pitää laihduttaa ainakin 20 kiloa! En todellakaan osta yli 38 koon hääpukua. Nyt jos koskaan on hyvä hetki tehdä elämänmuutos ja olla sit koko loppuelämän hoikka. Alotan heti huomenna. Tai heti viikon päästä kun lähdetään täältä mummulasta kotiin, täällä on kuitenkin aina kahvin kanssa herkkuja eikä voi vastustaa...
Viime aikoina äiti on ollut vähän poissaoleva, kun on pitänyt tutkia hääpaikkoja/hääpukuja/häävalsseja/hääkokemuksia/häädieettejä. Mitä näitä nyt on.