Piti kirjoitella seuraavaksi vähän tarkemmin meidän juhlapaikasta, mutta mekot ovat tunnetusti aina se kiinnostavampi aihe! Yksi suurimmista morsiameen liittyvistä kulueristä on usein hääpuvun hankinta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Suomeen on vähitellen rantautumassa maailmalla suosittu kahden puvun käyttö hääpäivän aikana; toinen seremoniaa, toinen iltajuhlaa varten. Hääpuku on yksi niistä hankinnoista, jota on vaikea perustella pitkäaikaisena sijoituksena, kuten hääpäivän asusteiden kohdalla toivon voivani tehdä. Kyllä se vain on myönnettävä, että kovasti minunkin tekisi mieli hankkia kaksi erillistä mekkoa. Järki sanoo, että idea on idioottimainen, sillä hääpukua voi pääsääntöisesti muutenkin käyttää vain sen yhden kerran, ja huomattavalla rahallisella panostuksella luulisi, että mekko pysyy päällä edes yhden kokonaisen päivän verran. Vartalotyyppini vuoksi uskon päätyväni joko A-linjaiseen, suoraan tai tanssiais-tyyppiseen hääpukuun, jota prinsessamekoksikin kutsutaan. Ihastelen kyllä etäältä merenneitomallisia ja kapealinjaisia pukuja, mutta näillä mitoilla sellaiset taitavat nyt minun osaltani jäädä.
Unelmieni puvun löysin jo pitkän aikaa ennen kosintaa. Hintalapussa lukeva summa kuitenkin jättää tämän puvun haaveiluasteelle. Kyseessä on Paolo Sebastianin Swan Lake -puku, joka on minusta henkeäsalpaavan kaunis.
(kuva: nearlynewlywed.com)
Siinä missä yksinkertainen on minusta tyylikästä ja kaunista, teen hääpuvun kohdalla jonkinlaisen poikkeuksen. Koristekivistä ja kaiken maailman härpäkkeistä en tälläkään alueella innostu (yhtä poikkeusta lukuunottamatta), mutta tyllihelmat ja pitsi puhuttelevat erityisesti. Toisaalta yhtälailla myös pelkistetyn kauniit puvut miellyttävät silmääni. Toimin rakkaan ystäväni kaasona tulevana kesänä ja hänen mukanaan Helsingin hääpukuliikkeitä on tullut kierreltyä jo jonkin verran ja valikoimaa näyttäisi olevan laidasta laitaan. Jokaiselle siis jotakin! Ystäväni päätyi lopulta Niinattareen ja kauniiseen White One'in pukuun. (White One on Pronoviaksen edullisempi sisarmerkki)
Pronovias on yksi maailman suurimmista ja tunnetuimmista hääpukuvalmistajista, ja heidän mallistonsa vuodelle 2016 julkaistiin hiljattain. Ensimmäiset pre-malliston puvut tulevat ainakin Stockmannin hääpalveluun touko-kesäkuun vaihteessa. Näihin aikoihin valikoiman koko on varmaankin suurimmillaan, sillä sekä 2015 että 2016 -mallistojen puvut ovat molemmat ainakin osittain saatavilla. Suomessa Pronoviasta myy käsittääkseni ainakin Stockmann ja Seremonia Helsingissä sekä Morsiusgalleria Tampereella. Alla näkyvä 2016 kokoelman Prismal-puku on se poikkeus, joka minulle vahvistaa säännön. Koristekivin kirjailtu yläosa ja valtava tyllihelma eivät todellakaan ole sitä mitä unelmapuvukseni olisin ajatellut, mutta jostain syystä mekko on minusta todella kaunis. Valitettavasti ainakaan Stockmannin valikoimiin kyseistä mekkoa ei ole tulossa, mutta sen voi halutessaan tilata ostositoumuksella heidän kauttaan. Pronoviaksen hääpuvut eivät tunnetusti ole edullisimmasta päästä. Tämän kyseisen mallin hinta on kuitenkin heidänkin mittakaavassaan korkea, muistaakseni hieman yli 3000 euroa. Eipä taida olla minun mekkoni siis tämäkään.
(kuva: Pronovias.com)
Kuten yllänäkyvistä esimerkeistä voi huomata, minua viehättävät puvut, jotka taittavat sävyltään hieman nudeen / shampanjaan. Haluan ehdottomasti, että puku on selvästi vaaleansävyinen, mutta puhtaanvalkoinen ei minulle ole se ainut oikea vaihtoehto. Jos päätyisin hankkimaan hääpäiväksi kaksi pukua, olisi toinen niistä varmasti tyyliltään alla olevan kaltainen. Lyhyt valkoinen mekko on French Connectionin Kristal Lace Layer Dress. Voisin oikeastaan nähdä itseni tämän tyylisessä mekossa koko hääpäivän ajan, vaikka vain yhteen pukuun päätyisinkin.
(kuva: asos.com)
Prinsessaunelmien ja toisaalta sitten tällaisen simppelimmän tyylin ohella ajattelen, että olisi kiva ja toisaalta tärkeäkin tukea suomalaista käsityötä. Olen siinä käsityksessä, ettei puvun teettäminen mitenkään automaattisesti ole aina se kalliimpi vaihtoehto. Ja suomalaisia suunnitelijoita on toki sellaisiakin, jotka tarjoavat valmismallistoja, joista mieleisensä pukumallin voi valita. Erityisesti kansainvälisestikin ansioituneen Minna Hepburnin vintage-henkinen tyyli miellyttää omaa silmääni. Sivuilla Minna-brändiä kuvaillaan termillä "Eco Luxe". Kaunista JA ekologisesti kestävää? Kyllä kiitos! En muuten tiedä kuinka monet häät pitäisi juhlia, että pääsisi toteuttamaan kaikki erilaiset unelmansa. Prinsessa vai luonnonlapsi, kas siinä vasta (varsin länsimaalainen) pulma! Voisin täällä blogin puolella itseasiassa toteuttaa pari erilaista vaihtoehtoa aina häiden teemasta morsiamen tyyliin saakka.
(kuvat:minna.co.uk)
Olen ainakin toistaiseksi sitä mieltä, ettei hääpukua kannata hankkia liian hyvissä ajoin. Mieli (ja kroppa) voi muuttua matkan varrella moneen kertaan, vaikka oman tyylinsä hyvin tuntisikin. Lisäksi haluan ehdottomasti kartoittaa edullisemmat vaihtoehdot ennen kuin lopullista päätöstä puvun suhteen uskallan tehdä. Tarkoitus olisi käydä ihan kokeilumielessä myös Tallinnan puolella katsastamassa hääpukutarjontaa. Annabella nimiseen liikkeeseen olen useammassakin hääblogissa jo törmännyt, mutta en ole vielä tarkemmin tutustunut kyseisen liikkeen valikoimaan. Myös käytettyjen pukujen markkinat on kahlattava läpi huolella. Onneksi tässä on vielä hyvin aikaa etsiä ja kokeilla. Eiköhän se oikeakin sieltä aikanaan vastaan kävele :)