Tunnelma oli taianomainen, kun lauantaina juhlittiin ystäväpiirin ensimmäisiä häitä. Pitkään yhdessä ollut pari sai toisensa juhlassa, joka oli tismalleen heidän näköisensä. Suomenlinna on mahtava paikka juhlien järjestämiselle, holvitiilikattoiset salit eivät juurikaan ylimääräisiä somistuksia kaipaa.
Perjantai täyttyi ensin roudaamisesta ja hikikarpaloista, sitten skumpasta ja kihelmöinnistä vatsanpohjassa. Valmistauduimme morsiamen ja yhden ystävän kanssa tulevaan päivään muun muassa seitinohuella alkuillalla, asiaankuuluvalla ostoskierroksella ja häitä edeltävän päivän kielletyllä hedelmällä: pikaruoalla. Varsinainen juhlapäivä oli tuulesta ja lyhyestä sadekuurosta huolimatta vähintään yhtä upea kuin morsian (joka oli tyrmäävä).
Kävi juuri niin kuin olin ennustanut. Kaasona tirautin kyyneleitä tiuhaan, ja alttarilla taisin näyttää kiukkuiselta pikkupojalta yrittäessäni pitää isoimmat itkut sisällä. Mitäs ovat niin upeita tyyppejä, toisilleen luotuja.