Näin seitsemännellä kuulla raskaana ollessani en ihan kauheasti jaksa tehdä kotona. Perus siivoukset, pyykinpesut ja ruoanlaitot menee helposti, mutta kun pitäisi alkaa raivaamaan vaatehuoneeseen tilaa vauvanvaatteille ja heittää omat vanhat ja tarpeettomat vaatteet kiertoon (siis äitille), niin siihen loppuu puhti. Siinä kohtaa sisko tulee kuvioihin.
Meillä on ikäeroa puolitoista vuotta ja näin aikuisiällä olemme pikkusiskon kanssa erottamattomat. Vaikka välillä välissämme oli yli sata kilometriä, saatoimme käydä toistemme luona vähintään kerran kuussa. Nyt asummekin viereisissä kaupungeissa. Soittelemme, whatsappailemme tai näemme toisiamme melkein joka päivä. Me molemmat olemme tiiviisti toistemme elämissä.
Viime viikolla tosiaan kävimme vaatehuoneeni kimppuun. Juotiin aamukahvit ja syötiin aamupalat, jonka jälkeen vaatteita ja turhia kamoja lenteli pitkin makuuhuonetta. Kun pikkusisko tarttuu toimeen, alkaa oikeasti tapahtua. Meillä meni korkeintaan kaksi tuntia, jonka jälkeen vaatehuoneeseen pääsi taas kulkemaan ja vauvan vaatteet olivat hyllyillä.
Anoppi ja appi tulivat kylään ja kahvittelivat miehen kanssa sen aikaa, kun me siivosimme. Kesken kaiken anoppi tuli kysymään, ymmärretäänkö me mikä onni on, kun meillä on toisemme. Anopilla on itsellään vain veljiä ja lapsetkin ovat kaikki poikia. Aloin miettimään asiaa ja saatan todellakin pitää siskoani itsestäänselvyytenä. Mulle sisko kuitenkin merkitsee paljon; kuuntelijaa, mielipiteensä kertojaa, aina auttavaa ja kaikessa tukevaa todella tärkeää ihmistä. Ehkä pitäisi kertoa se siskolle.
Sisko oli mun kaasoni ja auttoi hurjasti häiden järjestelyissä ja itse juhlassa. Mieheni bestman ei oikein saanut sanoja suustaan, joten tomera kaasoni tarttui asiaan. Kaaso, jonka on vaikea puhua suurille ihmisjoukoille, varsinkin täysin tuntemattomille. Silti hän teki mitä piti. Onneksi. Sisko tulee olemaan myös ensimmäisen lapsemme kummitäti. Vaikka lasta ei kastetakaan, pidän silti kummiutta tärkeänä asiana ja tiedän, että sisko tulee olemaan maailman paras kummitäti.
Vaikka meillä on välillä omat erimielisyytemme tietyistä asioista ja kinan jälkeen saatamme olla viikon puhumatta toisillemme, voisin silti väittää, että omistan maailman parhaimman siskon.