Oletteko seuranneet sitä Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa? Minä olen. Ohjelmassa on kiva tunnelma eikä se vaikuta suoraan niin katastrofin aineksia keräävältä kuin alunperin kuvittelin. Sitäkään en epäile, etteikö ihmiset löytäisi näin elämänsä rakkautta. Rakkaus voi löytyä niin odottamattomasti ja juuri sellaisesta suunnasta, josta sitä ei olisi ikinä kuvitellutkaan löytävänsä, joten miksei siis myös näin. Ajatus asiantuntijoiden valitsemasta puolisosta ei ole hullumpi.
No mutta sitten tämä kukkahattutädin osuus:
En pidä siitä, että parit solmivat heti avioliiton. Minusta se kielii jonkinlaisesta avioliiton arvon muutoksesta ja puhuu omalla tavallaan samaa kieltä kuin avioerotilastotkin. Nykypäivänä on helppo astella avioliittoon ja yhtä helppo se on myös purkaa. Eräs ystäväni kehui sarjan meininkiä ihanan spontaaniksi, mutta onko avioliiton solmiminen kohta, jossa spontaanisuus on hyvä juttu? Monet menevät kihloihin spontaanisti ja ovat puhuneet ehkä ennen kihlautumista asiasta vain sen verran, että kosinnan täytyy olla yllätys. Se jo kertoo, että kihlaus ei ole enää lupaus avioliitosta kuten ennen, vaan avioliitosta sovitaan sitten joskus erikseen. Toivon, ettei avioliitto näyttäytyisi yhtä spontaanina tekona. Avioliitto on kuitenkin niin valtavan suuri asia ja paljon paljon suurempi kuin kivat juhlat. Kun seisoo alttarilla, pitäisi rinnalla olla ihminen, joka tuntee sinut parhaiten kuin kukaan muu ja jonka kanssa arvot, unelmat, luottamus ja koko yhteisen elämän perusta on jo selvillä vesillä.
Surullista on myös se, että televisio näyttää avioliiton solmimisesta tehtyä viihdettä samaan aikaan, kun käydään taistelua tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Että avioliittoon voivat astella heterot, jotka kysyvät toistensa nimeä alttarilla, mutta vuosikymmeniä toisiaan rakastaneet samaa sukupuolta olevat ihmiset eivät voi solmia avioliittoa.
Kun menin naimisiin kesällä 2013, en katsonut ennen häitä juuri lainkaan hääohjelmia. Toki suunnittelimme juhlia tarkasti, säästimme etukäteen jokaisen juhliin tarvittavan euron ja häät pyörivät lähes päivittäin mielessä, mutta silti avioliiton solmiminen on ollut aina minulle niin merkittävä asia, että tuntuu hullulta, miten joku myy jotain niin henkilökohtaista viihdeteollisuudelle.
Tietenkin toivon, että nämä alttarilla ensimmäistä kertaa toisensa tavanneet ihmiset olisivat toisilleen oikeammat kuin kenellekään muulle ja että koko kansan edessä solmittu avioliitto kantaisi vuosikymmenten päähän. Samaan aikaan kuitenkin toivon, että avioliitto ei olisi ihmisille yhtä kuin hienot juhlat, valkoinen mekko ja kirkossa pauhaava Mendelssohn ja että avioliitto ei olisi kertakäyttötavaraa, joka voidaan ottaan spontaanisti muutamaksi viikoksi käyttöön ja heittää sitten pois.