Kävimme syyslomalla Georgiassa. Siis Itä-Euroopan ja Aasian rajalla Kaukasiassa. Pääkaupunki Tbilisi oli kohtuullisen eksoottinen, vähän kummallinenkin, mutta samalla hyvin kiehtova lomakohde. Yhdentoista hengen matkaseurueemme viihtyi hyvin.
Hääbloggarina olin tietenkin kiinnostunut siitä, miten georgialaiset viettävät häitään. Entä millaista on paikallinen häämuoti? Seurueemme matkanjohtaja Karri oli asunut Tbilisissä pariinkin otteeseen, ja tiesi kertoa, että kaupungin kaikki hääpukuliikkeet ovat sijoittuneet samalle kadunpätkälle. No sinne siis!
Niinpä eräänä päivänä tiemme vei David Aghmashenebeli Avenuelle. Ja toden totta. Kadun molemmin puolin oli sijoittunut varmaan parisenkymmentä hääpukuliikettä.
Koukeroista, mutta kaunista tuo georgialainen kirjoitus.
Ihailimme näyteikkunoita ja piipahdimme muutamissa liikkeissä myös sisällä. Yllätyin siitä, että monet esillä olleista puvuista näyttivät aivan länsimaiseenkin makuun sopivilta. Myös osa hinnoista oli aivan suomalaista tasoa. Esimerkiksi "Fashion House Bissonilla" puvut maksoivat noin 2000 laria eli noin 1000 euroa. Leimallista paikalliselle tyylille tuntui olevan, että pukujen yläosat olivat runsaasti koristeltuja.
Osa puvuista oli kyllä vedetty ihanasti överiksi, kuten tämä yksilö.
Tämän puvun olisi saanut omakseen noin sadalla eurolla. Harmi, että matkalaukussa ei ollut tilaa.
Jututin myöhemmin vielä pariakin Tbilisissä asuvaa suomalaista ja kyselin heidän kokemuksiaan georgialaisista häistä. Selvisi ensinnäkin, että Georgiassa avioliitot solmitaan niitä varten erityisesti varatuissa "avioliittopalatseissa". Kyseessä on vähän niin kuin meidän maistraattimme, mutta tiloissa suoritetaan ainoastaan avioliittoon vihkimisiä. Kirkollinen siunaus liitolle pyydetään vasta myöhemmin, eikä siunauksessa useinkaan ole läsnä vieraita.
Varsinaiseen vihkimiseen ja hääjuhlaan vieraita sen sijaan kutsutaan erittäin runsaasti. Kuulemma "pohjalaisetkin häät ovat pienet" georgialaisiin verrattuna. Juhliin saatetaan helposti kutsua monta sataa henkeä ja jos kutsu käy niin siihen kuuluu vastata myöntävästi.
Tbilisissä liikenne on muutenkin sekavaa, mutta kaikkein hulluimpia teillä liikkujia ovat hääkulkueet. Vihkimisen jälkeen hääseurueeseen kuuluvat autot ajavat letkassa, tööttäilevät, kaahaavat ja tekevät villejä ohituksia. Häävieraat roikkuvat vaarallisen näköisesti autojen ikkunoista. Näitä kaahailijoita on mahdotonta olla huomaamatta – varoa heitä kyllä kannattaa.
Hääjuhlien ohjelmaan ei kuulu hääleikkejä, mutta puheita pidetään paljon. Juhlapuheita pidetään vuorotellen ja niissä kiitetään muun muassa esi-isiä, ystäviä, luontoa, naisia ja "vasemman jalan villasukkaa". Puheiden päälle nautitaan tietysti viiniä tai paikallista pontikkaa, chachaa. Erityinen piirre juhlissa on viinillä täytetty juomasarvi, joka kiertää vieraalta toiselle ja jonka saa antaa eteenpäin vasta, kun se on juotu tyhjäksi. Ulkomaalaisille vieraille tehdään kuulemma mielellään jäynää tyrkkäämällä sarvea tyhjennettäväksi toistuvasti. Omalla autolla ei siis ole lähtemistä georgialaisista häistä.
Myös tanssi on olennainen osa juhlintaa. Pääsimme näkemään perinteistä georgialaista tanssia, kartulia, eräässä ravintolassa. Meille kerrottiin, että perinteitä ylläpidetään tiiviisti ja lapset opettelevat tanssia aivan pienestä lähtien. Näkemämme tanssi oli todella taidokasta ja olin siitä tosi vaikuttunut. Katsokaapa malliksi vaikkapa tämä YouTube-video, jossa tanssitaan kartulia.
Georgialaiset ovat hyvin vieraanvaraisia, joten elättelin hieman toiveita, että olisin päässyt mukaan joihinkin häihin. Ikävä kyllä, viikossa en ehtinyt tutustua keneenkään paikalliseen ihan niin hyvin. Mutta ehkä seuraavalla reissulla sitten? Osaan kuitenkin jo sanoa kippis paikallisella kielellä: გაგიმარჯოთ!