Eilen tuli uudet käyntikortit. Hyvä niin sillä esittelen vielä vahingossa itseni entisellä sukunimelläni. Nykyään olen rouva Marjo Maininki. Ihan hullua!
Mua kosittiin viime kesänä kesken Flow-festareiden rakennusprojektin. Tulin kotiin pitkän työpäivän jälkeen väsyneenä, likaisena, nälkäisenä, päänsärkyisenä ja ehkä vähän palaneenakin. Päivä oli sunnuntai. Poikaystävä oli tehnyt hyvää ruokaa ja ostanut naapureilta fillarin. Ruuan jälkeen minut suostuteltiin pyöräretkelle, vaikka olisinkin halunnut vaan mennä suihkuun ja vetää nokoset sohvalla.
Fillarit veivät Pitkäkoskelle. Jatkoimme joen vartta jalkaisin. Raikkaan ulkoilman hengittely ja veden hörppiminen alkoi pikku hiljaa parantaa päänsärkyä. Metsä oli super kaunis ja joen pauhaaminen hypnotisoivaa. Istuttiin rantaan kasatulle levähdyspaikalle lekottelemaan. Siinä juttelun lomassa, mulla oli yhtäkkiä korurasia kädessä ja sen avatessa en ensin edes tajunnut, että oliko tämä ”the sormus”. Mua ei siis kosittu kysymyksellä enkä mä vastannut mitään. Itkin vaan iloisena ja otin kädestä kiinni, kun lähdettiin takas fillareille.
Kosinta oli ihanan rauhallinen & hyvällä tavalla tavallinen. En haluaisi mitään suuria elkeitä. Oli kiva käydä kihlajaisjätskeillä ja mennä kotiin täyttämään maistraatin esteettömyyspapereita. En olisi kyllä ikinä uskonut kuinka kaamean näköinen olen sillä hetkellä kun mua kositaan! Vaatteetkin ihan likaiset ja rikkinäiset.
Pitkäkihlaus ei ole mun mieleen. Olen malttamaton! Jos mua pyydetään naimisiin niin sitten me mennään naimisiin. HETI! Meidät vihittiin sulhasen nimipäivänä 29.9. Helsingin maistraatissa. Paikalla oli pari kaveria todistamassa ja sen jälkeen juotiin hääkahvit Brooklynin terassilla. Olen aina kuvitellut, että vihkiminen on sellainen herkkä toimitus, jossa tulee helposti kyynel silmäkulmaan. Mä purin huultani koko seremonian ajan, etten olisi purskahtanut nauruun. Vihkijä oli ihan, kun joku manaaja. Seremonian & kahvittelun jälkeen vietettiin vuorokauden mittainen hotelliloma Indigo-hotellissa Bulevardilla.
Oon tosi onnellinen ja rakastunut, mutta en sen onnellisempi tai rakastuneempi kuin aiemminkaan. Mikään muu ei ole muuttunut kuin nimi ja että ollaan nyt virallisesti perhe.
Ihanaa, kun mä löysin ton kalastajan ja hän minut, "catch and never release".
