Tuoreimmassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä on pieni juttu pysäköintikiekoista. Sininen, lähes joka auton varusteisiin kuuluva kiekko on nimittäin nyt mukana liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin vetämissä normitalkoissa.
Parkkikiekon kokoa, väriä ja siinä olevaa tekstiä on säädelty hyvinkin tarkasti: Kiekon on muun muassa oltava 10–11 cm leveä, 13–15 cm korkea ja osoitetulla paikalla tulee lukea sana "saapumisaika" tai "ankomsttid" tai molemmat. Tästä sääntelystä halutaan nyt eroon.
"Ongelma on siinä, että säädökset ovat niin yksityiskohtaisia, että kun pikkuisenkin yksityiskohdat eivät vastaa säädettyä, niin siitä rapsahtaa pysäköintöivirhemaksu", yksikönjohtaja Kirsi Miettinen liikenne- ja viestintäministeriöstä kertoo Hesarille.
Jos siis yksityiskohtaiset säädökset ovat ongelma, niin suosittelen lämpimästi keventämään viranomaisten taakkaa sillä, että tilapäisten opasteiden kuten hääkylttien, ohjeistamisesta sekä ilmoitusvelvollisuudesta luovutaan.
Kerrataanpa vielä, mistä on kyse.
Hääkylttien pystytykseen tarvitaan paikallisen ELY-keskuksen lupa. Luvan saa ottamalla yhteyttä Liikenteen asiakaspalveluun ja kertomalla, milloin, minne ja kuinka paljon aikoo hääkylttejä pystyttää. Sijainnit saatuaan asiakaspalvelija varmistaa kartalta, että kylttejä ei olla pystyttämässä esimerkiksi moottoriten varteen. Lupa myönnetään suullisesti ja sen annettuaan asiakaspalvelija lähettää vielä hakijalle ohjeet siitä, millaisia kylttien tulee olla.
Ohjeiden mukaan ilmoituksen suurin sallittu koko on 600 x 600 mm, kyltit voivat olla muodoltaan yksilöllisiä, kylttien fontti voi olla vapaa, ne voivat sisältää etäisyyslukeman ja nuolikuvion, mutta eivät heijastavia kalvoja tai loistevärejä.
Lisäksi ohjeistetaan, että ilmoitukset sijoitetaan omiin tukirakenteisiin, yl. puinen n. 2,0 -2,5 m pitkä "keppi". Kylttejä ei saa kiinnittää liikennemerkkeihin, muihin liikenteenohjauslaitteisiin, siltarakenteisiin tai reunapaaluihin. Kyltit pitäisi myös poistaa mielellään jo häitä seuraavana päivänä. Jos tienpitäjä joutuu poistamaan unohtuneen kyltin, se voidaan tehdä pystyttäjän kustannuksella.
Vaikka hääkyltti olisikin tullut ripustettua luvatta ja väärään paikkaan (kuten liikennemerkkiin) niin niitä ei kuitenkaan ryhdytä viranomaisten toimesta repimään pois. Tiettävästi sakkojakaan hääkylttien sirottelusta ei jaella. Tarkkaa ohjeistusta ei siis varsinaisesti valvota.
Ehdotankin, että tuottavuusloikan nimissä, hääkylttien näin tarkasta sääntelystä luovutaan. Virkamiehet vapautettakoon tekemään jotain muuta, kuin tarkistelemaan kartasta, mihin hääkylttejä ollaan aikeissa pystyttää. Suomi kuntoon!