Sain eilen viestiä kuvaajalta, että hääkuvat alkaisivat olemaan viimeistä editointia vaille valmiita. Muistin siinä samalla, että perhana minullahan oli myös tällainen blogi. Elokuu olikin yllättävän kiireinen, töiden, vanhempieni keittiöremontin ja häiden suhteen - jäi kirjoittelu sitten ihan kokonaan. Mutta saahan häistä kirjoitella näin kuusi viikkoa jälkikäteen, saahan? Luulen myös, että jos olisin kirjoittanut elokuussa se olisi luultavimmin näyttänyt enemmäkseen tältä:
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!
Paniikki oli välillä kova, ja myönnän että vaikka olin luvannut pysyä suhteellisen järkevänä ja rauhallisena morsiamena - lipsui tämä ote ehkä pariin kertaan. Katselin omia viestejäni, ja ainakin yhdelle kaasoista on lähtenyt viesti joka alkaa "minulla kohta flippaa näitte häiden kanssa... oikeastaan ihan just nyt." Onneksi nämä paniikkihetket olivat enemmänkin sellaisia...hetkittäisiä epätoivoon tippumisia, kuin jatkuva olotila hääviikolla. Ja suurimmaksi osaksi paniikki tuli siitä, että allekirjoittanut ei osaa pitää kauhean hyvin montaa lankaa käsissään. Kalenteri näytti hääviikon kohdalta... kaaokselta.
Hae Y paikasta X eiku hae sittenkin X paikasta Y. Eiku... MITÄ? Mikä piti hakea ja viedä minne ja mistä? Ja kuka sen hakee?!
Vie kukat paikkaan R, mutta muista ottaa yksi lilja mukaan paikasta R ja vie se paikkaan O. Muista napata se sama lilja sitten paikasta O ja viedä se...ööööö.
Soita paikkaan J ja kysy sitä ja tätä, ja varmista aikataulu ihmiseltä N. Ei kun ei se tiennykkään tätä, joten varmista se... itseltäsi. Soita hänelle, hae ne, vie se, tuo takaisin tämä, heivaa nämä pois, unohda kokonaan tuo.
Valehtelematta loppuvaiheessa minulla oli kalenteri, kolme eri vihkoa ja kaikki maailman post-it laput täynnä hääjuttuja. Koska ihminenhän ei voi pitää aina yhtä vihkoa mukanaan, että fiksusti saisi kaikki asiat samojen kansien väliin. Ehei. Liian vaikeeta. Sen sijaan niitä tietoja ja puhelinnumeroita, suunnitelmia ja ostoslistaa väkerretään post-it lapuille, jotka hukkuvat sitten reppuun ja... sanoisinko että ei ihan näin?
Jottei tästä postauksesta nyt tulisi kilometripostausta, ja koska näemmä jo tästä postauksesta tuli aikamoinen sillisalaatti (ajatusvirta ei katkea millään), jaan nuo häät muutamaan pienempään osioon. Ehkä sitten saan vähän fiksummin jotain itsestäni irti.
Tähän loppuun vielä, kaason kamerasta löytynyt "15 minuuttia ennen vihkimistä, ja me olemme keskellä metsää ottamassa kuvia" tilanne. Jännitti ihan perkeleesti sanoisinko.