Apua HÄÄT. Tällä hetkellä häihin on, no suunnilleen tasan kuusi kuukautta.
Kauheaa kiirettä ja stressiä ei tunnu vielä, tosin sellainen pieni ahdistus on hiipinyt molempien päähän. "Mitä jos vaan karattas..?"
Hassua, miten on koko lapsuuden ajan unelmoinut prinsessamekosta ja häistä, ja nyt sitä haluaa viime hetkillä perua koko homman ja karata sulhasen kanssa johonkin pois. Sillai salaa. Mutta ei, eieieiei. Kyllä, jos kerran ollaan ruvettu tähän hommaan niin tehdään se loppuun. Onneksi kaasot ovat onnistuneet pienen paniikin iskiessä rauhoitella.
Mutta miltä näyttää lista, näin puoltavuotta ennen h-hetkeä?
Mekko - check
Juhlapaikka - check
Kirkko - check
Hääbändi - melkein check
Valokuvaaja - check
Converset - check
Häämenu - melkein check
Kutsukortit - tarvikkeet hankittu, tekemistä vaille valmiit
Hääkoristeet - melkein check, tekemistä vaille valmiit
Verta, hikeä ja kyyneleitä - check!!!
Oikeastaan tämä prosessi on ollut suhteellisen rento, mekko löytyi helposti. Juhlapaikka oli päätetty jo viime kesänä. Häämenu on sillai pikkuhiljaa alkanut muodostumaan. Valokuvaajan kanssa oli pientä ongelmaa, mutta loppujen lopuksi selvisi helposti. Hääkengät oli päätetty jo meidän seurustelun alkuaikoina, että jos jonakin päivänä mennään naimisiin niin se on converseissa sitten se. Avoimia kohtia on vielä ihan hirveästi, mutta tulevaa morsiota lohduttaa jo ajatus, kun kaikki isoimmat on varattu, buukattu, hommattu, suunniteltu jne. Juhlapaikan koristeitakin olemme tulevan aviomiehen kanssa pikkuhiljaa askarrelleet syksyn ja kevään aikanna.
...itseasiassa tuo listan viimeinen kohta liittyykin tosi vahvasti hääkoristeisiin. Nimittäin hääkoristeiden askartelujen lomassa tuleva sulhanen onnistui vahingossa veitsellä sohaisemaan itseään peukalonhankaan. Luulimme aluksi selvinneemme pelkällä säikähdyksellä, verikammoisena en tietenkään uskaltanut itse ruveta haavaa sitomaan, joten kutsuin kaverin paikalle ensiapua antamaan. Muutaman tunnin kuluttua aukaisimme kaverin laittamat siteet ja tsekattiin haava todetaksemme pelkästään verenvuodon jatkuvan edelleen samalla voimalla - eli päivystykseen. Tässä vaiheessa on hyvä todeta, että tämä siis sattui perjantai iltana - ja päivystykseen ilmaannuimme lauantaina about puolen kahden aikaan yöllä. Meinasi hoitajalla pullahtaa silmät päästä, kun ilmestyimme päivystykseen erittäin erittäin verisen käden kanssa ja vielä selitimme, että kun puukko osui niin ei tuo verenvuoto meinaa oikein omin voimin tyrehtyä ja tip...tip...tip... oho, nyt se valuu lattialle...tiptiptip...tip...anteeksi olisiko teillä lisää paperia?
"AI SIIS MITÄ KÄVI?!!"
"...niin siis hääkoristeita olimme tekemässä........"
Sitten päivystykseen oottelemaan, miltei heti hoitajan vastaanotolle - jossa mieshoitaja ilmoittaakin, että tämä siirtyykin suoraan kirugiselle, kun näyttää olevan sellaista valtimovuotoa tuossa noin.
Keski-Suomen keskussairaalassahan vietimme sitten reilut pari tuntia, saivat sen yövuoron hoitajat ja kirurgit hyvät naurut hoitaessaan tulevaa aviomiestäni.
Eli verta, hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu! Olemme kyllä nauraneet asialle monesti - saimme ainakin erittäin hauskan tarinan kerrottavaksi. :)