Blaaaah! Tarvitaanko maailmaan todella vielä yksi hääblogi lisää? No ei varmasti tarvita, mutta aloitan sellaisen silti! Vuosia blogeja lukeneena on tullut ihmeteltyä miksei rakastamaansa kirjoittamista itsekin uskaltaisi julkisella areenalla harjoittaa. Liika itsekriittisyys on saanut pyyhkimään pois jokaisen aloitustekstin, jonka kulloisellekin blogille olen kirjoittanut. Tämä kerta on kuitenkin erilainen, sillä teen tämän yleisen hyvän vuoksi, säästääkseni tulevaa sulhasta ja rakkaita ystäviä liialliselta häähömpältä. Tämä toimikoon kanavana purkaa iloa ja intoa tuleviin häihin liittyen ja samalla avoimena päiväkirjana jonka pariin voin itse palata vielä pitkään. On hyvin mahdollsita, että aiheet tulevat kulkemaan vaikka missä, sillä kun minä kerran pääsen kirjoittamisessa vauhtiin, voi juttua tulla laidasta laitaan! Kevät on kulunut vahvasti gradun parissa, joten kaiken tieteellisen tekstin rinnalle kaipaan todellakin jotain kevyempää, ihanampaa ja vähän vaaleanpunaisempaa.
Jotta en ihan anonyyminä täällä kirjoittele, muutama sana minusta. Olen kolmeakymppiä kolkutteleva tyttö (nainen nyt vain kuulostaa oudolta) Helsingistä. Tai Espoosta minä olen ja ylpeästi olenkin, mutta tätä nykyä ihmettelen elämän menoa Helsingin kattojen yllä. Rakastan merta, musiikkia, elokuvia, Suomen saaristoa, Helsinkiä ja Kööpenhaminaa, ystäviäni ja perhettäni. Olen intohimoinen sisustaja, innostun muodista, kauniista asioista, kukista (ja meikeistä, hah!) mutta arvoni ovat jossain ihan muualla kuin meikkipussini pohjalla. En määrittele itseäni puolisoni kautta, saati sitten morsiamena, mutta tällä areenalla ja teemalla jutut keskittyvät nyt lähinnä elämän pinnalliseen puoleen. Opiskelen markkinointia ja tarkoitus olisi valmistua kauppatieteiden maisteriksi ensi syksynä. Pienenä toivoin olevani poika tai koira (olin yllättävän vanha ymmärtäessäni ettei tämä ole mahdollista), ja koitin pysyä veljieni ja pihan poikien perässä parhaani mukaan. En tiedä yhtään mitä elämälläni haluan tehdä, mutta tiedän kenen kanssa haluan sen jakaa.
Meistä: Olemme pitäneet yhtä melkein vuosikymmenen. Tulevan sulhaseni näin ensimmäisen kerran ystäväni luokkakuvassa. Ikää minulla oli 14 vuotta, tulevalla sulhasella 16. Noh, elämä kuljetti pitkän aikaa molempia omilla poluillaan, mutta sitten parikymppisenä joutui poikakin toteamaan, että tuo tyttö taitaa auttamattomasti olla minua varten. Yhdessä kuljettu pitkä matka on toki näyttänyt molemmista ne arkiset ja tylsätkin puolet, mutta tässä me vielä ollaan. Going strong, niinkuin isäni sanoisi. Häitä vietämme heinäkuussa 2016 Suomenlinnassa, Tenalji von Fersenin juhlatilassa. Halusimme saaristohäät, mutta logistisista syistä päädyimme kuitenkin Helsinkiin. Suomenlinna on meille molemmille merkityksellinen paikka, ja vihkiminen majakassa on mahdollista onneksi ihan täällä kotikaupungissakin.
Tästä se sitten lähtee !
Ps. Blogin nimi tulee tästä: