Harva ostettavissa oleva asia arjessa tuottaa minulle niin paljon iloa kuin kukat, luonnonkukista nyt puhumattakaan. Omaksuin joitakin vuosia sitten ystävältäni tavan, että joka perjantai töiden jälkeen ostan itselleni torikukat kotiin. Ilahduttaa voi siis myös itse itseään, eikä kukkia tarvitse aina odottaa saatavaksi muilta (vaikka toki niiden saaminen on erityisen ihanaa). Torikukat ovat muuten usein edullisempia kuin kukkakaupassa myytävät kimput, joten suosittelen lämpimästi. Lisäksi fiilis on jotenkin erityinen, kun kukat hakee torilta kaupan sijaan.
Lempikukkiani ovat varmaankin pionit. Myös tulppaanit ja perinteiset ruusut tarttuvat usein torilta mukaan. Kovin kranttu en ole, ja toisinaan mukaan lähtee liljoja, auringonkukkia, tuoksuherneitä, mitä milloinkin. Menen siis pitkälti sesongin mukaan. Luonnonkukissa vasta sitten riittääkin toinen toistaan ihanampia vaihtoehtoja. Kansalliskukkamme kielo on herkkä ja kaunis (niitä oli muuten Kate Middletonin hääkimpussa). Lemmikki on äitini lempikukka ja varmaan osittain siitä johtuen myös yksi omista suosikeistani. Lapsuuskotini kotipihan omena - ja kirsikkapuun kukat pääsevät myös itseoikeutetusti listalle.
Vaikea keksiä ketään, joka jaksaisi kiinnostua minun lempikukistani, joten asiaan. Häissä kukkiin voidaan satsata isojakin summia ja niihin saa uppoamaan rahaa juuri niin paljon kuin tohtii laittaa. Siinä missä kukat ovat itselleni suuri ilonaihe, en jotenkin näe järkevänä laittaa niihin hääbudjetista kovin suurta siivua. Ajatukseni seilaavat aiheessa aika laidasta laitaan. Toisaalta ihaninta olisi, kun luonnonkukkia voisi hyödyntää mahdollisimman pitkälle niin hääkimpussa kuin juhlatilan koristelussakin. Toisaalta se täydellinen valkoinen tai vaaleanpunainen pionikimppu voisi hyvin olla kädessäni hääpäivänä.
Juhlatilaamme kovin erikoiset tai värikkäät kukat eivät ehkä sovi, ja luulenkin päätyväni pöydissä yksinkertaisen kauniiseen (ja melko edulliseen) harsokukkaan, joka on tietysti varsin tavallinen ja käytetty valinta. Moni miettii myös, minkä verran kirkon koristeluun ja kukitukseen kannattaa satsata. Itse vihkiminen on nykyään usein niin lyhyt, ettei kirkkoon kukkia kannata mielestäni kovin paljon hankkia. Tai tietysti jos on millä mällätä, niin siitä vaan! Luulen, että meillä pieni kimppu alttarilla, hääkimppuni ja hääseurueella (kaasot, morsiusneidot, bestmanit ja kukkaistytöt) olevat pienet kukat saavat riittää.
Hääkimppuuni en halua mitään ylimääräistä. Helmet, strassit ja muut eivät vain ole minun juttuni. Minusta usein yhden lajikkeen kimput ovat kaikkein kauneimpia. Kimppu vaikkapa kieloista tai tuoksuherneistä voisi olla yksinkertainen ja nätti. Esimerkiksi täältä Harpers Bazaarin sivulta löytyy kauniita "single bloom" -hääkimppuja, joissa on myös muutama oma suosikkini. Toisaalta ne pionit houkuttelevat kyllä. Asia voi osittain ratketa itsestään, sillä sesongit tietysti määrittävät saatavuutta lajikkeiden suhteen merkittävästi. Tai ainakin haluamastaan saa maksaa pitemmän pennin, jos kyseinen kukka on kovin kiven alla. Kukkien sesongit on siis hyvä huomioida jo suunnitteluvaiheessa.
Jännään muuten noita kuvaoikeus-asioita sen verran, etten uskalla ainakaan tässä vaiheessa jakaa inspiraatiokuvia juurikaan muista lähteistä. Täytyy perehtyä kuvanjako-oikeuksiin ajan kanssa tarkemmin. Koitan järkkäillä Pinterestin kansioitani jossain välissä, niin voin jakaa tilini täällä. Sinne inspiraatiota onkin kerääntynyt sitten ihan huolella !
Loppuun täytyy antaa kukista innostuville pieni menovinkki. Vierailimme viime kesänä Haagan Alppiruusupuistossa (tuttavallisemmin Rodopuisto). Paikka on taianomainen ja kukinta on kauneimmillaan yleensä muutaman viikon ajan kesäkuussa. Ainakin viime vuonna kukinnan alkamisesta uutisoitiin kesäkuun alussa. Olin kuullut paikasta paljon, mutta se ylitti odotukseni silti. Kuin kävelisi kukkametsässä! Sinne siis pian, kunhan kuukausi tästä vaihtuu seuraavaan. Yllä näkyvä kuva on puistosta viime kesältä.
Hanna
Ps. Nimpparionnea kaikille kukka(sille) !:)