Selailin vanhempieni luona vanhaa perheraamattua, jonka ensimmäisille sivuille on kirjattu sukumme tapahtumia: syntymäpäiviä, vihkipäiviä, kuolinpäiviä jne. Havahduin siihen, että mikäli mummoni – eli isäni äiti – vielä eläisi, hän olisi täyttänyt tänä vuonna sata vuotta. 

Sylvi-mummo oli syntynyt elokuussa 1914. Väinö-pappa oli mummoa vuotta vanhempi. Naimisiin he menivät vuonna 1937.

Kiinnostavaa heidän tarinassaan on, että he menivät naimisiin salaa. Mummoni ei nimittäin ollut pappani vanhemmille oikein mieluinen miniä. Pappa oli kotoisin maatilalta, jonne mummoni tuli piiaksi. Pappani vanhemmat ajattelivat, että talollisen pojan tulisi naida talollisen tytär. Ainakin joku muu kuin piikatyttö. 

Mutta toisin kävi. Rakkaus voitti. 

Tätini ovat kertoneet, että mummo ja pappa tapailivat toisiaan salaa. Treffejä järjestettiin muun muassa vasikkahaassa. Pääsiäissunnuntaina vuonna 1937 Sylvi ja Väinö lähtivät sitten kumpikin omia aikojaan kohti Kangasniemen kirkkoa. Ilmeisesti heidät vihittiin jumalanpalveluksen jälkeen, kuten noihin aikoihin oli tapana. Kotiin he palasivat yhdessä, vihittynä avioparina. Kesti kuitenkin vielä pitkään, ennen kuin mummo hyväksyttiin talon miniäksi – eikä Väinö-papan äiti tainnut olla helppo anoppi missään vaiheessa. 

Sylvi-mummon ja Väinö-papan avioliitto kesti yli 40 vuotta, aina papan kuolemaan asti. Mummo eli papan poismenon jälkeen vielä kymmenen vuotta ja taisi surraa pappaa koko sen ajan. Rakkaus siis säilyi loppuun saakka. 

Muistatteko vielä "Suomen pisimmät treffit" - ohjelman? TV5 näytti viime keväänä realitya, jossa toisilleen tuntemattomat sinkut muuttivat ensitreffeiltään samaan asuntoon asumaan ja kokeilemaan, tuliko heistä pari.

Nyt kuvio viedään vielä pidemmälle. AVA-kanava tiedotti eilen ensi kevään sarjauutuudestaan "Ensitreffit alttarilla". Sarjassa on mukana kuusi sinkkua, joista asiantuntijaraati on muodostanut kolme paria. Nämä toisilleen tuntemattomat parit vihitään avioliittoon ensimmäisessä jaksossa. Sitten seurataan parien tutustumista, häämatkaa ja keskinäistä arkea. Pareilla on viisi viikkoa aikaa päättää, jatkavatko he avioliittoa keskenään.

Ilta-Sanomien mukaan ohjelmaan valituille tehtiin psykologiset testit, minkä jälkeen neljä asiantuntijaa valitsi toisilleen parhaiten sopivat ihmiset. Matchmakereina toimivat pappi, seksuaaliterapeutti, psykologi ja folkloristi (luin ensin, että floristi).

Sarja perustuu alun perin tanskalaiseen formaattiin, ”Married at first sight”. Yhdysvalloissa sarja näytettiin viime keväänä. Yllättävää on, että puoli vuotta myöhemmin jenkkisarjan kolmesta parista kaksi oli edelleen naimisissa. Jopa niin onnellisesti, että parit olivat saamassa oman spin-off sarjansa, jossa seurataan heidän ensimmäistä aviovuottaan. Sarja on ollut Yhdysvalloissa muutenkin menestys ja toista tuotantokautta puuhataan parhaillaan.

Mutta tämän Suomi-version suhteen sallittakoon (pieni) skeptisyys. Suomalaiset sinkkurealityt, kuten Sinkkulaiva tai Unelmien poikamies, ovat olleet ulkomaisiin esikuviinsa verrattuna aikamoista sähellystä. Hieman epäilen, että sarjassa olisi käytettävissä sellainen pooli sinkkuja, joista löytyisi toisilleen täydellisesti sopivat, onnelliset parit.

Hatunnosto tietysti mukaan lähteville sinkuille: TV-kameroiden edessä pitää ryhtyä tutustumaan täysin vieraaseen ihmiseen, asua hänen kanssaan, päättää haluaako seksiä ja mikäli homma ei johda mihinkään, käydä vielä avioeroprosessikin läpi. Ohjelman jälkeen kukaan heistä ei enää ole siviilisäädyltään sinkku, vaan joko "Naimisissa" tai "Eronnut".  

Vähän epäilyttävältä siis kuulostaa, mutta pakkohan tätä on varmaan katsoa. "Ensitreffit alttarilla" alkaa AVA-kanavalla tiistaina 6.1.

Mitä mieltä olette lilyläiset? Aiotteko katsoa?

Kuten pari viikkoa sitten paljastettiin, avioituu Ruotsin prinssi Carl Philip tyttöystävänsä Sofia Hellqvistin kanssa ensi kesäkuussa. Sitä odotellessa suosittelen avaamaan Ruotsin kuningashuoneen vasta-avatun YouTube-kanavan. Mukana on muun muassa kooste kuningatar Silvian ja kuningas Kaarle Kustaan häistä vuodelta 1976. 

Ja oi, kuinka ihana kooste onkaan! Silvia ja Kaarle Kustaa ovat nuoria, kauniita ja rakastuneita. Kirkon eturivissä istuvat Pohjoismaiden kuninkaalliset ja Kekkonen. Silvia lausuu avioliittovalansa hennolla äänellä, jota säestää erittäin äänekäs kameroiden säksätys.

Seremoniaa seuraa ajelu hevoskärryillä, minkä jälkeen tuore aviopari nousee Vasaorden-sluupin kannelle – siis aivan kuin prinsessa Victoria ja Daniel Westling omana hääpäivänään. Ilmavoimien hävittäjät suorittavat ylilennon ja jättävät taivaalle sydämenmuotoisen suihkuvanan. Kansa hurraa tuoreelle kuningattarelle. 

Oj! Kyllä naapurissa osataan. Olisipa jo kesäkuu! ❤

Sain kunnian toimia viime kesänä kaasona kahdelle parhaalle ystävälleni - joiden häistä itseasiassa on vaatimattomasti kiittäminen mua! Tutustutin Ilonan ja Juuson (blogissa tulleet tutuksi vauvakollegaperheenä) toisiinsa viitisen vuotta sitten ja kiukuttelin ensimmäiset puoli vuotta, kun ne rupesivat muka-salaa seukkailemaan. Onneksi sittemmin luovutin ja vannotin, että eivät sitten koskaan eroa ja vaadi mua ottamaan mitään puolia. Ilman noiden jääräpäisyyttä Hildalla ei olisi nyt parasta kaveria Alodaa, Einolla maailman parhaita kummeja ja meillä ystäviä, joiden kanssa bailata kreisinä Satu Sopasen ja punkkulasin kanssa. 

Siinä missä meidän häissä mentiin siitä mistä aita on matalin, asettivat Ilona ja Juuso riman melkoisen korkealle. Miltei kaikki häissä oli tehty itse - ruuasta viinien tilaamiseen ja somistuksesta photoboothiin. Häitä oli valmistemassa melkoinen arsenaali morsiusparin perhettä ja sukulaisia, eikä varmasti kaksin tekemällä häistä olisikaan tullut yhtä mahtavan näköiset ja onnistuneet bileet. Pääruuaksi tarjoiltu sika esimerkiksi tuli Huhtamosta Ollulan sikatilalta Juuson lapsuudenystävän kotoa ja kaiken graafisen suunnittelun teki Outi Vihlman, joka sattuu olemaan morsmaikun sisko. Muut kokkasivat ja askartelivat parhaansa mukaan - tai sitten vaan pysyivät poissa tieltä. Sekin taito on tärkeä - erityisesti jos sattuu olemaan Emmi Nuorgam, jonka askartelukädessä on vain kaksi väärän käden sormea..

Potretit hääpari kävi ottamassa Näsinpuistossa Tiitiäisen satupuistossa. Näistä kuvista mulla menee aina oikein kylmät väreet, niin hyvin upea Marika on saanut vangittua kuviin Ilonan, Juuson ja Alodan perheen ja hääpäivän fiilikset. Just tuollasia noi höppänät on: täynnä naurua, iloa ja hömpöttelyä. 

Häät pidettiin Tampereen Pursiseuran talolla Näsijärven rannalla ja ennakko-oletukset ankeasta nuoriseurantalotyyppisestä miljööstä osoittautuivat vääriksi. Valoilla ja somisteilla tilasta sai todella kauniin ja häitä helli onneksi kaunis elokuinen keli, jolloin juhlat laajenivat kätevästi myös terassille. Näissä häissä vieraita oli noin 100 ja kesähäiksi tila oli siihen varsin passelin kokoinen. Talvella en kuitenkaan juhlisi Pursiseuralla kuin maksimissaan 50 hengen juhlia, ettei illan mittaan ala ahdistaa toisten iholla oleminen. 

Ruoka tosiaan valmistettiin suurimmaksi osaksi itse ja ravintola-alalla työskentelevän Juuson ystävät hoitivat esillepanon ja tarjoilun. Alkuruokapöydässä oli erilaisia tapaksia - mm. Espanjasta varta vasten tilattu Iberico, äyriäisiä, juustoja ja marinoituja vihanneksia. Pääruokana tarjoiltiin kokonainen sika, joka oli aika vaikuttavan näköinen ilmestys. Jälkkäriksi morsiamen siskot olivat leiponeet suklaakakkuja ja kahvin kanssa tarjoiltiin tietysti asiaankuuluvat avecit. 

Hääiden ohjelma oli aika väljä - jätettiin tarkoituksella aikaa jutella, tavata ihmisiä, istuskella ulkona ja nauttia juhlista. Juhlat alkoivat vihkimisellä ja meidätkin vihkinyt notaari Sanna Harju vihki Ilonan ja Juusonkin Pursiseuran laiturilla. Vihkimisen jälkeen syötiin oikein pitkän kaavan mukaan, pidettiin puheita ja tanssittiin kantapäät kipeiksi. Jossain vaiheessa Saku Koivu kävi MM-95:n hengessä ryöstämässä sulhasen ja morsiamen piti räpätä sulho takaisin. Ilona kun vannoi vielä 90-luvulla menevänsä naimisiin Sakun kanssa, mutta sitten Juuso tuli ja vei Sakulta elämänsä tilaisuuden päästä Ilonan kanssa naimisiin. JIllan mittaan tenttasin myös hääparilta tuoreen avioparin elämästä - juhlakansalle on nyt hyvin selvä, kumpi vaihtaa autoon öljyt, määrää makuuhuoneessa tai hoitaa perheen ruokaostokset.

Hääiden livemusiikkipuolesta vastasi Acoustic Hobbits -duo ja häätanssi oli hyvin hääparin näköinen Abban uudelleen sovitettu Lay all your love on me. Yllätyimme itse asiassa kaikki, kun kappale alkoi hyvin hitaana ja perinteineä nojailukappaleena, mutta hääparipa yllätti ja veti biisin lopuksi kunnon disco-show't tanssilattialla. Oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun kuulin discoa vedettävän akkaristi, propsit siitä bändille! 

Tätä kirjoittaessa tuli kyllä ihan valtava hääkuume. Toissa kesänä biletettiin niissä meidän juhlissa ja viime kesänä vauvakollegojen. Ensi kesälle ei ole vielä yksiäkään juhlia tiedossa, että vinkvink, olisiko tässä nyt tuhannen taalan paikka jollain? 

Kysykää, jos haluatte tietää vielä jotakin, mitä en tässä nyt maininnut. Ilona on luvannut myös vastailla kysymyksiin somistukseen tms. liittyen, sillä miltei kaikki on tosiaan hänen itsensä askartelemia. Kaikessa yritettiin käyttää mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja: meidän häiden somisteista tuunattuja, kirpparilta hankittuja, kierrätyspaperia ja -pahvia, metallia, lasipurkkeja, ylijäämäkankaita jne. Itseasiassa näistä on vielä myymättä eteenpäin ainakin kirkkaat pullot, viirit ja ohjelmakolmiot, että mikäli siellä on jota kiinnostaa, niin huikkaa kommenteissa ja yhytän teidät sitten Ilonan kanssa! 

Ilonan hääpuku: Pirkanmaan Vahinkotavaramyynti Oy // Kampaukset ja meikit: Saara Markkula, Estradi // Sika: Sikatila Ollula // Bändi: Acoustic Hobbits // Valot ja äänentoisto: Markku Mäkipää // Somistuksen suunnittelu: Outi Vihlman //Kasvisruoka: Edun herkkukeidas // Kuvaus: Marika Nurmela // Juhlapaikka: Tampereen Pursiseura - TaPS // Vihkijä: Sanna Harju, Tampereen maistraatti

Olen saanut kunnian toimia kaasona ja seremoniamestarina parhaan ystäväni uuden vuoden häissä. Hääjärjestelyt ovat sujuneet oikein mallikkaasti. Ainoa hankaluus on ollut oman mekkoni löytyminen kasvavasta vartalosta johtuen. 

Äitiysmallistot ovat täynnä mekkoja, mutta en ole löytänyt näin tärkeään juhlaan sopivia yksilöitä. Juhlamekon löytäminen perusvaatteiden joukosta on hieman haasteellista, sillä on vaikea arvioida, minkä kokoinen pallomahani on tammikuussa ja miten muu kroppani on levinnyt (tällä kasvutvauhdilla en varmaan mahdu kulkemaan edes ovesta). Kankaan tulisi siis olla joustavaa.

Tällä viikolla pieni taakka putosi viimein harteiltani. Löysin Haloselta kauniisti laskeutuvan ja juhlavan tummansinisen maksimekon. Mekon koruosa jää kauniisti vatsan päälle ja nuo laskokset näkyvät hienosti suuremmankin vatsan kanssa. 20 prosentin alennuskuponki ja äitini hehkutukset olivat viimeinen sinetti tämän ostamiseksi.

Mielestäni tämä on talvihäihin sopiva kaunis ja klassinen mekko, jota voin hyvin käyttää raskauden jälkeenkin. Tämä iltapäivän hämärässä otettu kuva ei vain ole kovin edukseen. 

Tyyliä pitää täydentää vielä kampauksella, koruilla, kengillä, laukulla ja sopivalla ylöosalla. Muut löytyvät varmasti suhteellisen helposti, mutta mitäs te tyyligurut laittaisitte tumman sinisen maksomekon kanssa peittämään hartioita? Hartiahuivi, bolero, jakku? Kiiltoa, paljettia, tekoturkista? Äh, olen ihan pihalla mitä se voisi olla.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ihanat! <3

Hääelokuvien ystäviä hemmoteltiin viime viikolla. TV5 näytti maanantaina Morsiusneidot (Bridesmaids, 2011) ja Nelonen perjantaina Polttarittaret (Bachelorette, 2012). Molempien elokuvien idea on pitkälti sama: Räävintöntä menoa, hysteerisiä hääjärjestelyjä ja kaasoja helvetistä. Lopussa ongelmat kuitenkin selviävät, hääpari saa toisensa ja kaikki ovat taas ystäviä keskenään.  

Todellisuudessa tarinoilla ei kuitenkaan aina ole onnellista loppua. Keväällä julkaistun brittitutkimuksen mukaan jopa kolmannes morsiamista katkaisee välit kaasonsa kanssa häiden jälkeen.

Tutkimuksessa oli mukana lähes 2000 morsianta, joista yli 70 prosenttia kertoi riidelleensä jossain vaiheessa kaasonsa kanssa. Heistä suurin osa tunnusti, että riidat olivat olleet melko vähäpätöisiä ja liittyneet muun muassa kaasojen asuihin ja polttarijärjestelyihin.

Hieman yli 30 prosenttia vastanneista kuitenkin kertoi, että riidat kaason kanssa olivat olleet niin rajuja, että häiden jälkeen yhteyttä ei ollut enää pidetty. Morsianten mukaan suurimpia syitä suhteen katkeamiseen olivat kaason kokema kateus ja epävarmuus sekä erimielisyydet kaasolle koituneista häiden kustannuksista. Muiksi syiksi nimettiin kännääminen ja epäsopiva käytös hääpäivänä. 

Ilmeisesti aivan harvinaista välien katkeaminen ei ole suomalaisissakaan häissä. Ilta-Sanomat keräsi pari vuotta sitten kokemuksia kaasoilta. Mukana oli useampikin tapaus, jossa morsiamen ja kaason ystävyys oli päättynyt hääpäivään.  

Vaikka toisten ystävyyttä hääjärjestelyt voivat jopa lujittaa entisestään, voivat ne toisissa tilanteissa rasittaa ystävyyssuhteen äärimmilleen. Kun mukaan heitetään täyttymättömiä odotuksia, ääneen lausumattomia toiveita, väärinkäsityksiä, kova stressi ja täysillä jylläävät tunteet, on jopa pitkäaikaisen ystävyyden katkeaminen mahdollista. 

Brittitutkimuksen tekijät kehottavat morsiamia miettimään kaasovalintaa huolellisesti ja valikoimaan henkilön, joka pystyy varmasti hoitamaan kaason tehtävät. Itse kehottaisin käymään hyvissä ajoin perusteellisen keskustelun siitä, mitkä kaason tehtävät ovat ja mitä morsian ja kaaso odottavat toisiltaan. Kukaan ei varmaankaan halua, että häistä jää muistoksi katkennut ystävyys. 

Onko joku lilyläisistä törmännyt siihen, että morsiamen ja kaason välit olisivat menneet poikki hääjärjestelyjen vuoksi? 

Kävin toissa viikonloppuna Save the Date -häämessuilla. Hieman yllätyin, kun tapahtuman aikana pöhistiin niin kovasti häävideon teettämisestä.

Eikö häävideo nyt ole ihan kasaria? Onko mitään tylsempää, kuin usean tunnin mittainen video hääjuhlista? Jopa Satuhäiden ensimmäiset jaksot ovat käsittämättömän tylsiä, kun niissä näytetään vain pitkiä hääkohtauksia, joissa ei tapahdu oikeastaan mitään. Eivätkö pelkät hääkuvat riitä? 

Kuva Timo Stjernbergin eli VideoTimon esityksestä Save the Date -messuilla. 

Ihmettelin asiaa ääneen Häät-lehden päätoimittajalle, Sari Yli-Salomäelle. Sarilla oli yksinkertainen selitys häävideon uudelle tulemiselle: Nyt hääparien käytettävissä on some-kanavia, joiden kautta videota on helppo jakaa.

Häävideot eivät siis todellakaan ole enää mitään VHS-kaseteille lojumaan jääviä, väpättäviä ja varjoisia amatööritallenteita. Häävideot kuvataan ammattimaisesti ja leikataan napakoiksi. YouTubea varten videoista tehdään vielä lyhyemmät versiot. 

Lopulta en enää ihmetellyt videopöhinää lainkaan. Päinvastoin. Häävideo täydentää hääpäivänä otettavia valokuvia. Videolta voi jälkeenpäin tarkistaa, mikä olikaan se juttu bestmanin puheessa, joka sai kaikki nauramaan, tai millainen lauluesitys sai hääparin kyyneliin. Ja vuosien myötä häävideon arvo vain nousee, kun päivän tunnelmiin voi palata aina uudelleen. 

Häävideopalveluja tarjoavat muun muassa VideoTimo ja Aku Korhonen Videography. Videokuvauksesta haaveilevien kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä kuvaajien kalenterit täyttyvät kuulemma vauhdilla. 

Näin seitsemännellä kuulla raskaana ollessani en ihan kauheasti jaksa tehdä kotona. Perus siivoukset, pyykinpesut ja ruoanlaitot menee helposti, mutta kun pitäisi alkaa raivaamaan vaatehuoneeseen tilaa vauvanvaatteille ja heittää omat vanhat ja tarpeettomat vaatteet kiertoon (siis äitille), niin siihen loppuu puhti. Siinä kohtaa sisko tulee kuvioihin.

Meillä on ikäeroa puolitoista vuotta ja näin aikuisiällä olemme pikkusiskon kanssa erottamattomat. Vaikka välillä välissämme oli yli sata kilometriä, saatoimme käydä toistemme luona vähintään kerran kuussa. Nyt asummekin viereisissä kaupungeissa. Soittelemme, whatsappailemme tai näemme toisiamme melkein joka päivä. Me molemmat olemme tiiviisti toistemme elämissä.

Viime viikolla tosiaan kävimme vaatehuoneeni kimppuun. Juotiin aamukahvit ja syötiin aamupalat, jonka jälkeen vaatteita ja turhia kamoja lenteli pitkin makuuhuonetta. Kun pikkusisko tarttuu toimeen, alkaa oikeasti tapahtua. Meillä meni korkeintaan kaksi tuntia, jonka jälkeen vaatehuoneeseen pääsi taas kulkemaan ja vauvan vaatteet olivat hyllyillä.

Anoppi ja appi tulivat kylään ja kahvittelivat miehen kanssa sen aikaa, kun me siivosimme. Kesken kaiken anoppi tuli kysymään, ymmärretäänkö me mikä onni on, kun meillä on toisemme. Anopilla on itsellään vain veljiä ja lapsetkin ovat kaikki poikia. Aloin miettimään asiaa ja saatan todellakin pitää siskoani itsestäänselvyytenä. Mulle sisko kuitenkin merkitsee paljon; kuuntelijaa, mielipiteensä kertojaa, aina auttavaa ja kaikessa tukevaa todella tärkeää ihmistä. Ehkä pitäisi kertoa se siskolle.

Sisko oli mun kaasoni ja auttoi hurjasti häiden järjestelyissä ja itse juhlassa. Mieheni bestman ei oikein saanut sanoja suustaan, joten tomera kaasoni tarttui asiaan. Kaaso, jonka on vaikea puhua suurille ihmisjoukoille, varsinkin täysin tuntemattomille. Silti hän teki mitä piti. Onneksi. Sisko tulee olemaan myös ensimmäisen lapsemme kummitäti. Vaikka lasta ei kastetakaan, pidän silti kummiutta tärkeänä asiana ja tiedän, että sisko tulee olemaan maailman paras kummitäti.

Vaikka meillä on välillä omat erimielisyytemme tietyistä asioista ja kinan jälkeen saatamme olla viikon puhumatta toisillemme, voisin silti väittää, että omistan maailman parhaimman siskon.

Päivänpolttavia uutisia liipaten viimeistelin nyt pitkään luonnoksissa muhineen jutun hääjärjestelyistä. Me puhuimme pitkään myös siitä miehen kanssa, että naimisiin mennään sitten, kun kaikilla on siihen mahdollisuus. No, tämä jäi toteuttamatta, mutta kannatusta sukupuolineutraalille avioliittolaille löytyy meidän taloudesta roppakaupalla. Itse en olisi koskaan nähnyt mitenkään epätodennäköisenä sitäkään, että olisin päätynyt yhteen naisen kanssa, enemmän se on aina ollut kiinni vain henkilökemioista, eikä sukupuolesta. Mutta se siitä ja itse asiaan!

***

Armas mieheni tutustutti minut elokuvien maailmaan jo suhteemme alkuaikoina reilu kymmenen vuotta sitten. Olen tainnut jossain sivulauseessa (tai ainakin instagramissa) vihjatakin miehen leffanteko-harrastuksesta, jonka ansiosta meillä tuijotellaan aika paljon erinäisiä leffoja. Ei siis ollut kovin haastavaa lähteä rakentamaan kantavaa teemaa hääbileiden ympärille. Itse kannatan suuresti joko teemaa, teemaväriä tai muuta kantavaa voimaa, sillä muuten lopputulos on -ainakin omassa päässäni- hyvin sillisalaattimainen. Itse leffateeman lisäksi pyrimme käyttämään mahdollisimman paljon vain tiettyjä värejä (oranssi ja harmaa), jotta kokonaisuus olisi hallinnassa. Väreissä ei päätetty mitään juuri oikeaa sävyä, vaan loppujen lopuksi oranssi rönsyili korallista poltettuun oranssiin ja harmaa valkoisesta mustaan. Koko suunnitteluvaiheen löytää mm. allekirjoittaneen Pinterestistä, joka oli kyllä loistoväline niiden "no kyllä sä tiiät, vähän sen ja sen tyyppistä mä niinku aattelin"-kommenttien sijaan, sillä sieltä oikeasti löysi aika paljon kaikkea "tää on tosi huippu idea" ja "no melkein niinkun tämä"-juttuja.

Vakiintuneimmat lukijat sekä varsinkin minut ja mieheni tuntevat, osannevat arvata, että vaaleanpunainen, sydämet, polka dotsit, tylli ja muut perinteiset häähörsellykset eivät ehkä ole se meidän juttu. Myöskään maalaisromanttinen tai kruusattu eivät oikein kuulu sanavarastoomme vaan ennemmin suosimme modernia, yksinkertaista ja käytännöllistä. Hääkuvia pitäisi pystyä katsomaan vielä kahdenkymmenenkin vuoden päästä ilman suurempia häpeäntunteita, joten elokuvateemaa yritettiin ujuttaa mukaan vain hienovaraisesti. Lisäksi mukaan pääsivät vain ne elokuvat, joilla on meille joku merkitys, eli ei lähdetty millekään kultainen hollywood-linjalle, sillä se ei oikein taas istu kummankaan pirtaan. Elokuvien lisäksi mukaan myönnytettiin myös sarjoja, sillä niistä meidän arki-illat on tehty.

Juhlien printit teetätettiin Monistolla, eikä yhteenkään toimitukseen tarvinnut olla pettynyt, päinvastoin! Printit saatiin muutamassa päivässä aineiston toimituksesta. Itse tulostettiin vain joitakin satunnaisia juttuja.

Teemaprintit päätyivät pääsääntöisesti kartanoon sisälle, jossa syötiin. Taustalla soi asiaan sopien elokuvien tunnarit, joita vieraat olivat saaneet etukäteen toivoa.

Kuten jo aiemminkin pikakatsauksessani kerroin, mies vietti aikaa tuntitolkulla photoshopin ääressä ja tässä lopullinen tulos.

Kaikki lähti kutsukortista. Jänes ohjasti myös juhlapaikalle opasteissa.

Syömään mennessä istumajärjestys.

Morsiamen valitsema leffa pääpöytään.

Mm. Best Man sekä Kaasot puolisoineen. Toinen vahva ehdokas meidän pöytään, mutta ehkä kuitenkin liian ilmeinen.

Suku 1/3

Suku 2/3

Suku 3/3

Kaverit 1/2

Kaverit 2/2

Lapset

Kakun päällä pikku inside joke. Avaimia tämän ratkaisuun oli liimailtu ympäriinsä juhlapaikkaa.

Emmin bileistä röyhkeästi nyysitty idea drinkkilipuista. Suosittelen! Meillä myytiin viiden lipun, eli vitosen nipuissa.

Vieraskirjakuvauksessa oli käytössä kaksi liitutaulua, joihin sai jättää terveisensä.

Voiko häät järjestää ilman mitään kantavaa teemaa tai ajatusta? Minkälainen on lopputulos? Mikä teema / väri / ajatus teidän häissä tai muissa bileissä on ollut? Ja mikä viihdyttävintä, tunnistatko kaikki lähdeviitteet vai jäikö joku häiritsemään?

Huomasin viikonloppuna, että Frendien kaikki kaudet on lisätty Netflixiin. Yes!

Vähän erikoista tietysti riemastua moisesta, kun meillä on kaikki kaudet tietenkin myös DVD-bokseina.

Päätin joka tapauksessa pitää pienen Frendit-maratonin. Tällä kertaa vähän erilaisen: Katsoin vain ne jaksot, joissa vietetään häitä.

Osaatteko muuten sanoa kuinka monet häät Frendeissä vietetään? No, tässä ne tulevat:

1) Rachel ja Barry – Häistään karannut Rachel hyökkää hääpuvussaan sarjan kantakahvilaan Central Perkiin ensimmäisen jakson kohdassa 3:29. Rachelin ja Barryn häistähän emme tiedä varsinaisesti muuta kuin sen, että Rachel karkasi ennen vihkimistä kylpyhuoneen ikkunasta. Ja sen, että hääpuku on mallia, jollaista Rachel ei varmasti laittaisi päälleen enää milloinkaan.

2) Carol ja Susan – Rossin ex-vaimo Carol vihitään tyttöystävänsä Susanin kanssa jaksossa “The One with the Lesbian Wedding” (kausi 2, jakso 11). Monica hoitaa tarjoilut ja Ross saattaa Carolin alttarille.

3) Ross ja Emily – Neljännen kauden kaksiosaisessa päätösjaksossa “The One with Ross´s Wedding” koko porukka (lukuunottamatta raskaana olevaa Phoebea) matkaa Lontooseen juhlimaan Rossin ja Emilyn lyhyen tuttavuuden kruunaavia häitä. Ja alttarilla Rossin suusta tulevat sitten ne kuuluisat sanat “I take thee Rachel”.

4) Ross ja Rachel – Vitoskausi päättyy Rossin ja Rachelin humalanhuuruiseen vihkimiseen Las Vegasissa. Pari itse saa tietää avioliitostaan vasta seuraavana aamuna eli kuudennen kauden ensimmäisessä jaksossa “The One after Vegas”.

5) Franny ja Stuart – Seitsemännen kauden jaksossa “The One with all the Cheesecakes” naimisiin menee Rossin ja Monican serkku Franny. Monicaa ei ole kutsuttu, mutta hän luikertelee häihin siitä huolimatta. Hääjuhlassa paljastuu, että Frannyn puoliso on Monican ex-poikaystävä.

6) Monica ja Chandler – Parin häitä järjestellään koko seitsemäs kausi ja vihkiminen nähdään kauden päätösjaksossa (The One with Chandler and Monica´s Wedding). Hääjärjestelyt ovat sekoilua viime hetkille asti, mutta loppu on toki onnellinen. Itse hääjuhlaa vietetään kahdeksannen kauden ensimmäisessä jaksossa (The One after I Do).

7) Phoebe ja Mike – Viimeisellä eli kymmenennellä kaudella naimisiin saadaan vielä myös Phoebe (The One with Phoebe´s Wedding, kausi 10, jakso 12). Phoeben ja Miken häät vietetään lumisella kadunpätkällä, värivalojen alla. Romanttista!

Oma suosikkini ovat Phoeben ja Miken konstailettoman kauniit häät. Mitkä ovat teidän muiden lilyläisten suosikit?

Tänään minä itkin. Itkin, kun luin Aamulehdestä kertomusta sateenkaariperheestä, jossa elää kaksi naista ja heidän pieni poikansa. Nämä naiset puhuivat perheestä, hyväksynnästä ja rakkaudesta. Paljon on keskusteltu siitä, miten lasta mukamas suojellaan sillä, etteivät samaa sukupuolta olevat saa mennä naimisiin. Aamulehdessä haastateltu pariskunta toi esille sen, kuinka heidän avioliittonsa helpottaisi pojan elämää tulevaisuudessa, kun poika voisi kertoa kavereille että vanhemmat ovat naimisissa. Miten pieni poika selittää kavereilleen, että vanhemmat ovat rekisteröidyssä parisuhteessa? Ja miksi?

Kuvittelin näiden naisten tunteita, kun päätös tasa-arvoisesta avioliittolaista olisi myönteinen. Sitä onnen määrää! Olen itse aina ollut vahvemmin onnesta kuin surusta itkijä, joten kyyneleet vierivät poskillani kun kuvittelin lesbo- ja homopariskuntien ympäri maata hihkuvan ja halaavan toisiaan onnellisena. Joku on vihdoin päättänyt, että saan mennä naimisiin rakastamani ihmisen kanssa. Miettikää nyt, kuinka itsestäänselvyys tällainen asia on ollut heteropariskunnille?! Mieti, kun joku tulisi sinulle sanomaan, ettet saa viedä rakastasi vihille. Ja miksi et? Koska joku ikivanha, mahdollisesti osittain täysin sepitetty kirja parin tuhannen vuoden takaa sanoo niin? Aaaaaasia selvä.

Olen ollut valtavan iloinen siitä, kuinka positiivisesti ihmiset suhtautuvat tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Suvaitsemattomuutta ihmisiin mahtuu paljon, mutta tämä asia on selvästi herättänyt monissa ihmisissä syviä, HYVIÄ, tunteita. Olen niin ylpeä suomalaisista! Ihanaa Suomen kansa!

Odotan innolla, mihin tulokseen eduskunta päätyy. Toivon niin, että päätös olisi myönteinen! Kohtapa se nähdään. :)

(Ps. onko loukkaavaa sanoa lesbo tai homo? Pitääkö sanoa samaa sukupuolta oleva pariskunta? Minun päässäni se ei ole loukkaava sanavalinta, mutta en tiedä mitä asianosaiset ajattelevat.)

Kun vuoden viimeinen kuukausi on nyt pyörähtänyt käyntiin, alkaa olla jo aika kääntää katse ensi vuoteen. Mitä vuonna 2015 on odotettavissa häärintamalla? Mitä näkyy kristallipallossa? Häät-lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki valotti ensi vuoden häätrendejä Save the Date -messuilla marraskuun alussa. 

1) Rouhea rustiikki 
Rento maalaishenkisyys on trendeistä ehkä selkein. Häissä tämä näkyy luonnonläheisenä ja näennäisen huolettomana otteena. Koristelussa voidaan käyttää erilaisia luonnonmateriaaleja, hiukset koristaa kukin ja juhlapaikaksi valita vaikkapa vanha maalaistalo. 

2) Ylellinen eleganssi 
Tällä trendillä viitataan häivähdykseen luksusta, klassisuutta ja 20-luvun vintagea. Tähän trendiin on helppo löytää ideoita populaarikulttuurista, kun inspiraationa voivat toimia niin Downton Abbey kuin gangsterielokuvatkin. Tai miltä kuulostaisi James Bond -teema? Bollingeria pöytään! 

3) Minimalismi 
Niinatar-hääpukuliikkeen omistaja Niina Kuhta kertoi pari viikkoa sitten Voicelle, että ensi kesänä tullaan näkemään jälleen isoja tyllihääpukuja. Runsauden rinnalla pintaansa pitää kuitenkin edelleen myös skandinaaveille hyvin sopiva vähäeleisyys. Väriskaala pidetään niukkana ja koristeissa pyritään selkeyteen ja graafisuuteen. Yksinkertainen on kaunista. 

4) Pop art 
Minimalismiin verrattuna aivan toista ääripäätä edustaa iloisen räiskyvä pop art. 50-luvun leikkisästä sarjakuvamaailmasta innoituksensa hakeva tyyli sopii retroilusta, rentoilusta ja värikylläisyydestä pitävälle. 

Miltä trendit kuulostavat? Mikä trendeistä miellyttää lilyläisiä eniten? 

Kallion kirkossa on käsillä jännät paikat. Jaana Ruuti ja Ari Kempas sanovat ihan kohta toisilleen "tahdon". 

Kävin haastattelemassa Jaanaa ja Aria pari viikkoa sitten Helsingin Sanomien "Tahdon asialla" -palstalle (ks. juttu täältä). Minua kiinnosti se, että he olivat valinneet hääpäiväkseen itsenäisyyspäivän. 

Kävi ilmi, että päivämäärän oli päättänyt Ari. Hänelle itsenäisyyspäivä on tärkeä päivämäärä ja tästä eteenpäin siis tuplasti tärkeä. Jatkossa, kun Suomi liputtaa itsenäisyyttä, pari saa juhlia samaan aikaan hääpäiväänsä. Tämä päivämäärä ei myöskään pääse helposti unohtumaan. 

Paljon onnea Jaana ja Ari!

Vietimme viime viikolla seitsemättä hääpäivää ja päädyin sen vuoksi kaivelemaan vanhoja kuva-arkistoja ja muistoja hääkuvaussessiostamme. En tarkalleen muista kauanko tuona päivänä vietimme aikaa kameran edessä, mutta kuvia on joka tapauksessa hirvittävä määrä ties monellako eri poseerauksella, taustalla, teemalla ja ilveellä. Tämän vuoksi kuvat ovat olleet järjestettyinä kahteen eri kansioon kovalevyllä. Toiseen on poimittu käyttökelpoiset, säädetyt ja säädylliset kuvat ja toiseen taas on heitetty kaikki epäonnistuneet ja epämääräiset räpsyt. Ja jotenkin päädyin selailemaan juuri tuota jälkimmäistä kansiota, joita en ole avannut kai kertaakaan sitten varsinaisen jälkikäsittelyn.

Olihan muuten naurussa pitelemistä, kun siellä kaikkien kuvien seassa oli yksi hääkuvaposeeraus ylitse muiden, käsittämätön tallennus kameramieheltä kesken ties minkä. Huvittavinta on se, että kuva ennen tuota helmiotosta on vielä jokseenkin normaali:

Ja sitten PUM! Savukoneen savuissa taisi muutaman sekunnin ajan tapahtua jotain muutakin kuin halailua:

Oi miksi en teettänyt kiitoskortteja aikoinaan tästä kuvasta? Tai edes niitä suurempia sukulaiskuvia, joita on aina siistissä rivissä esillä kirjahyllyssä?

Maailmalta kerrottiin muutama päivä sitten, että pala prinssi Williamin ja Catherine Middletonin hääkakkua huutokaupattiin noin kuudella tuhannella eurolla. Siis pala kolme ja puoli vuotta vanhaa kakkua. 

Kakkupalan korkea hinta pääsi yllättämään huutokaupan, sillä palasta prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin melkein 30 vuotta vanhaa hääkakkua maksettiin muutama vuosi sitten "vain" hieman vajaat 5000 euroa. 

Kuva täältä.  

Hullua, vai mitä? Mutta samalla jotenkin tosi siistiä! 

Mielestäni erityisesti kuninkaallisten ja julkkisten suosimissa, monikerroksissa ja överikoristeellisissa hääkakuissa on jotain oudolla tavalla kiehtovaa. Suurta huviani on kaivaa esiin kuninkaallisia kakkuja koskevia numerotietoja. Esimerkiksi Willsin ja Katen kahdeksankerroksisessa, valkoiseksi kuorrutetussa kakussa oli 900 sokerista tehtyä kukkakoristetta. Kakun tekeminen kesti viisi viikkoa ja se painoi noin 100 kiloa. Ihanan älytöntä! 

Williamin kuninkaallisessa suvussa hullun korkeat hääkakut ovat hieman sukuvika. Katsokaapa vaikka vertailun vuoksi vuodelta 1923 peräisin oleva kuva Williamin isoisovanhempien, kuningatar Maryn ja kuningas Yrjö VI:n kolmemetrisestä hääkakusta. Tai kuningatar Elizabethin ja prinssi Philipin 220 kiloa painaneesta hääkakusta vuodelta 1947.

Korkeutta oli myös prinssi Charlesin ja Dianan hääkakulla, joka oli itse asiassa vain yksi heidän häissään tarjotuista kaikkiaan 27 hääkakusta. 

Jos haluaa viihdyttää itseään lisääkin upeilla tai hullunkurisilla hääkakuilla, suosittelen klikkailemaan julkkisten hääkakkuja esittelevään Celebrity Wedding Cake kuvagalleriaan. Viimeisimpänä lisäyksenä sieltä löytyy kuva George Clooneyn ja Amal Alamuddinin art deco -mallisesta hääkakusta. Sekin on monikerroksinen, kuinkas muutenkaan. 

Vaikka totesinkin jo aiemmassa postauksessani, että Linnan juhlien puvut on jo kaluttu loppuun, palataan vielä hetkeksi yhteen pukuun. Demareiden kansanedustaja Kristiina Salonen pukeutui nimittäin Linnaan hääpukuunsa, joka oli muutettu iltapuvuksi (ks. kuva täällä). 

En tiedä, mitä te muut ajattelette, mutta mielestäni muokkaus ei ollut kovin onnistunut. Ajatus oli toki kiva: Kierrätys on aina kannatettavaa. Mutta puku näytti edelleen kovasti hääpuvulta. Yläosaa oli vain verhoiltu mustalla pitsillä. 

Juttelin aiheesta kierrätysmuodin asiantuntijoiden kanssa. Seuraavassa Remake EkoDesign -ompelimon omistajan Paula Mirjami Malleus-Lemettisen ja trashionista Outi Pyyn parhaat vinkit heille, jotka miettivät hääpukunsa muokkaamista iltapuvuksi.

1) Mieti kannattaako. Jotta uudelleenmuokkauksessa olisi järkeä, puvun arvon tulisi muokkauksen seurauksena nousta. Hääpuvun rakenne on usein sellainen, että muokkaus vaatii puvun purkamista ainakin osittain. Joskus materiaalit eivät välttämättä kestä työstöä, tai materiaali on niin arvokasta, ettei sitä kannata ryhtyä leikkelemään ja purkamaan. Jos siis muokkaus ei nosta puvun arvoa, kannattaa se ehkä jättää tekemättä ja vaikka myydä puku eteenpäin. 

Hääpuvun voi tehdä myös kokonaan kierrätysmateriaaleista. Outi Pyy on tehnyt tämän hääpuvun virkatusta sängynpeitosta. Kuva: Outi Les Pyy. 

2) Älä värjää. Hääpuvun värjääminen on riskialtista hommaa. Puku tai ainakin osa materiaaleista saattaa mennä värjätessä pilalle. Hääpuvuissa käytetään useita erilaisia materiaaleja, jotka käyttäytyvät värjätessä eri tavoin. Vain luonnonkuituiset materiaalit värjääntyvät, ja vuorikankaat, pitsit ja ompelulangat ovat melkein aina keinokuitua. Tasainen värjäystulos vaatisi puvun osien irrottamista toisistaan ja värjäämistä erikseen. Tällöinkin värjäys olisi hyvä antaa ammattilaisvärjääjän tehtäväksi. 

3) Tee kunnolla. Jos tulet siihen tulokseen, että pukua kannattaa ryhtyä muokkaamaan, valitse muokkaajaksi ammattitaitoinen tekijä, jolla on sekä silmää että kykyä käsitellä hääpuvun monimutkaisia rakenteita. Pukuun täytyy luoda uusi rytmi ja uudet linjat, joiden avulla viedään ajatus pois siitä, että kyseessä on todella ollut hääpuku. Tavoitteena on puku, jonka nähdessään ei tule edes ajatelleeksi, että se on joskus palvellut hääpukuna. 

4) Päätä ajoissa. Jos haluat hääpuvustasi jälkikäteen iltapuvun, teetätä puku ompelijalla ja kerro hänelle, että haluat puvusta myös iltapuvun. Kun ompelija tietää jo valmiiksi, että pukua muokataan myöhemmin, hän pystyy tekemään siihen sellaisia ratkaisuja, jotka tekevät puvun muokkaamisesta jälkikäteen helpompaa. Ompelijan on myös aina helpompi muokata itse tekemäänsä pukua, kun hän tuntee puvun materiaalit ja rakenteen. Myös puvun värjäys voi olla tällöin mahdollista.  

Lopuksi vielä menovinkki: Paula Mirjamia ja Outia voi tavata tällä viikolla Remake EkoDesignin osastolla Kaapelin joulu -tapahtumassa. Tarjolla on ompelimopalvelujen lisäksi erilaisia työpajoja. Osastolla on myös esillä Outi Pyyn suunnittelema, Nespresson kahvikapseleista valmistettu trashionmekko sekä yllä olevassa kuvassa näkyvä pitsinen kierrätyshääpuku. 

Remake EkoDesign: http://remake.fi 
Outin trashion-blogi: http://outilespyy.com/

Häihin on tänään jäljellä 214 päivää, 5132 tuntia, 144 arkipäivää, 71 vapaapäivää, joista kymmenen on viikolle osuvaa arkipyhää. Eli tarkemmin seitsemän kuukautta, yksi päivä ja 20 tuntia, niin seisomme alttarilla Timon kanssa enemmän tai vähemmän paniikissa... Tänään se on jotenkin konkretisoitunut, vaikka onhan tässä tehty jo vaikka mitä ennen tätä päivää. Oon niin innoissani<3

-Future bridezilla

Nyt on pakko hieman hehkuttaa, sillä kävin maanantaina kaasoni kanssa sovittamassa pukua. Nyt se on melkein valmis (pari asiaa on vielä kesken mutta onhan tässä kolmisen kuukautta aikaa) ja se istuu kuin valettu! En kadu hetkeäkään päätöstäni teettää puku sillä se on niin täydellinen <3

Puvussa tulevat selkeästi esille tekijän ominainen tyyli sekä minun omat mieltymykseni ja en voisi toivoa parempaa pukua. Tammikuussa koittaa sitten vielä viimeinen sovitus, jolloin kaikki osat tulevat yhteen ja voin jo nyt aavistaa että itku siinä tulee. Kaaso meinasi itkeä jo nyt eivätkä omatkaan kyyneleet olleet kaukana.  

I iz so happy! 

Kuva icanhazcheezburger.com

Edit klo 20.40 : Jännä huomata että lähes kaikissa pukua käsittelevissä merkinnöissä olen kehunut mekon tuntua päällä ja sitä miten se istuu. Pari kertaa olen maininnut myös että tunteet ovat kovin pinnassa kun pukua olen sovittanut. Hassua miten joissain asioissa mennään ääripäästä toiseen mutta tämä on ollut koko ajan positiivinen juttu ja josta tunnen oloni hyväksi. Tai sitten mulla ei ole vain muuta sanottavaa puvusta kuin ne samat jutut uudelleen ja uudelleen ;)

Jos jostain jää vuosi 2014 muistiin niin hulppeista julkkishäistä. Tässä vielä pikakatsaus vuoden noteeratuimpiin hääjuhliin. 

Kuvat: New York Times, today.com, E-online, New York Times ja ET-online. 

1) Ihmisoikeusjuristi Amal Alamuddin nai Hollywood-näyttelijä George Clooneyn syyskuussa Italiassa. Clooneyn ja Alamuddinin juhlat suorastaan uhkuivat glamouria. Alamuddinin hääpuku oli yksi tänä syksynä kuolleen suunnittelija Oscar de la Rentan viimeiseksi jääneistä taidonnäytteistä.

2) Superpari Angelina Jolie ja Brad Pitt avioituivat elokuussa Ranskassa. Jolie verhoutui seremoniaa varten Versaceen. Pienen vierasjoukon kunniavieraat olivat parin kuusi lasta, joiden kädenjälki näkyi myös Jolien hunnussa - sitä kuvittivat lasten piirrokset. Pari lahjoitti hääkuviensa miljoonatuoton hyväntekeväisyyteen 

3) Kim Kardashianin ja Kanye Westin häät mykistivät maailmaa toukokuussa. Seremonia järjestettiin Firenzessä ja Kardashian asteli alttarille Givenchyn upeassa luomuksessa. Kimyen hääkuva oli vuoden 2014 tykätyin Instagram-kuva. 

4) Solange "Beyoncén sisko" Knowles ja Alan Ferguson avioituivat marraskuussa New Orleansissa. Solangen persoonallisessa häätyylissä oli kaikuja 70-luvulta ja se oli yksinkertaisesti upea. 

5) Italia oli selkeästi tämän vuoden suosituin häämatkakohde. Myös How I Met Your Mother -sarjasta tuttu, ihastuttava Neil Patrick Harris sanoi "tahdon" poikaystävälleen Michael Burtkalle Italiassa. Pari avioitui syyskuussa.  

Mitkä julkkishäät jäivät parhaiten teidän muiden mieleen? 

Taloussanomat hämmästeli viime viikolla "japanilaisnaisten uusinta villitystä", soolohäitä. Kiotolainen matkatoimisto on alkanut tarjota naisille ohjelmapalvelua, joihin kuuluvat ilman puolisoa vietettävät häät.

Jutun mukaan itselleen annettavan avioliittolupauksen tarkoituksena on "saada naiset kokemaan myönteisiä tunteita itsestään". Erään asiakkaan mukaan seremonia on tukenut hänen itsetuntoaan. 

Tarkalleen ottaen soolohäät eivät ole täysin uusi ilmiö, eivätkä edes japanilainen erikoisuus. Taiwanilainen Chen Wei-yihvietti häitään yksin jo vuonna 2010. Yhdysvalloissa lanseerattiin puolestaan vuosi sitten marraskuussa "I Married Me – Self-Wedding In-A-Box" -palvelu, johon kuuluu netistä tilattava soolohäät-paketti. Halvin paketti kustantaa 45 dollaria ja se sisältää seremoniaohjeet, itselle annettavat avioliittolupaukset sekä sormuksen, jonka voi itse sujauttaa seremonian päätteeksi omaan sormeensa. 

Brittiläinen Grace Gelder on yksi itsensä kanssa avioituneista naisista. Gelder kertoi Guardianille luvanneensa hääseremoniassaan kuunnella jatkossa paremmin sydämensä ääntä. Noin 50 ihmistä oli paikalla todistamassa Gelderin elämänmuutoksen kruunannutta seremoniaa. Gelderillä oli yllään hääpuku ja ohjelmaan kuului myös muun muassa morsiuskimpun heitto.

Soolohäiden periaate kuulostaa kohtuullisen järkevältä: Jos haluaa muuttaa elämäänsä, on itselle annetuissa lupauksissa varmasti helpompi pysyä, jos ne antaa rakkaiden ihmisten edessä. Monelle tekisi myös varmasti hyvää osoittaa enemmän rakkautta ja uskollisuutta itseään kohtaan. Seremonia voi myös olla hyvä tapa juhlistaa elämänsä ottamista omiin käsiinsä, kuten teki yhdysvaltalainen Nadine Schweigert.

Mutta se, miksi kyseistä seremoniaa tulisi kutsua häiksi, on ainakin minulle mysteeri. Etenkin kun soolohäissä ovat läsnä kaikki perinteisten häiden elementit, kuten hääpuku, lupaukset, sormukset, kukat jne. Kuviosta puuttuu vain puoliso - mikä ainakin minusta tuntuu hieman surulliselta.

Häistä seuraa aina avioliitto, mutta emmekö ole joka tapauksessa naimisissa itsemme kanssa. Itsestään kun ei voi oikein ottaa eroakaan. Vai voiko?

Millaisia ajatuksia soolohäät herättävät lilyläisissä? Olisitteko valmiita menemään naimisiin itsenne kanssa?