Kaksi kuukautta sitten ymmärsin meneväni lähitulevaisuudessa naimisiin.

Vaikka päällimmäinen tunne siviilisäädyn muuttumisesta onkin koko ajan ollut innostus, on konkreettisessa matkassa vielä monta mutkaa jäljellä. Päivä puuttuu. Paikka puuttuu. Ruoka puuttuu. Ohjelma puuttuu. Sormus puuttuu.

Jos totta puhutaan, on kysymysmerkkien joukossa toistaiseksi vain kaksi lukkoon lyötyä asiaa: morsian ja sulhanen.

Mietittävää ja muistettavaa tuntuu olevan valtavan paljon. Ajatus niille pyhitetystä hääblogista tuntui ensin huvittavalta, mutta alkoi hetken päästä kiehtomaan yhä enemmän. Olkoon se ensimmäinen konkreettinen askel kohti naimisiin menemistä – heti taannoisen kihlautumisen jälkeen, siis.

Stereotypian mukaan hääblogeja kirjoittavat vain hysteeriset, pakkomielteiset ja itsekeskeiset morsiamet. Itse aion tuon myytin murtaa – tätä blogia kun kirjoittaa hysteerinen, pakkomielteinen ja itsekeskeinen sulhanen.

Kuva: Wrong for Hayn kalenteri, Finnish Design Shop

Ensimmäisiä asioita, joita olemme tulevistamme häistämme päättäneet, on kuukausi. Elokuu.

Olen itse kesäihmisenä vakaasti kesähäiden kannalla ja elokuun lapsena tuleva vaimoni (niin vain tämän sanominen sykähdyttää edelleen joka kerta) toivoi ajankohdaksi viimeistä kesäkuukautta. Elokuussa koko maa tuntuu nykyään olevankin kauneimmillaan: on yhä lämpöä ja aurinkoa, mutta yöt hämärtävät jo kauniisti. Enemmän taikaakin siinä on kuin muissa. Päätetty, siis.

Kysymys kuuluukin: minkä vuoden elokuussa?

Tänään aloitettiin vuosi 2015 ja tuleva elokuu tuntuu saapuvan hirvittävän nopeasti – ainakin siihen nähden, että mitään varsinaisia suunnitelmia häiden suhteen meillä ei vielä ole.

Olennaisin haaste on tietysti paikka. Olemme viime viikkoina googletelleet roppakaupalla paikkoja Helsingistä ja sen lähialueilta. Varsinaista varaustilannetta tiedetään toki paremmin vasta siinä vaiheessa, kun paikkoihin otetaan yhteyttä – mutta ainakin alustavasti on rinnassa huoli siitä, että myöhässä saatetaan olla. Niin käsittämättömältä kuin se itsestä tuntuukin, ovat naimisiin.infot ja häämessut täynnä viestiä siitä, että hääpaikka tulee olla tiedossa ja varattuna reippaasti yli vuotta etukäteen – joskus kahtakin. Ja paikalla on kuitenkin niin valtavan paljon väliä.

Kuukausi on siis päätetty, mutta päivän suhteen ei niin nirsoja olla. Turhat numerologiatkin kannattanee tässä kohtaa heittää romukoppaan.

Vuoden 2015 elokuussa on viisi viikonloppua. Kolmannen viikonlopun päällekkäisyys Flow’n kanssa harmittaisi, festivaalilla kun on tullut hypättyä tauotta sitten vuoden 2007 – mutta kynnyskysymystä ei tuostakaan saa, vaikka ainakin yhdet vieraat se tosin listasta karsisi. Tulevan vaimoni (aijai, taas) syntymäpäivä on viimeisellä täydellä viikolla, joten olisi sääli uhrata se juhlavalmisteluiden kalkkiviivoille. Sitä paitsi, silloin olisin jo mieluusti häämatkalla.

En pitäisi mahdottomana vaihtoehtona myöskään häiden järjestämistä vasta vuonna 2016, jos täydellisen paikan löytäminen aiotulla aikataululla osoittautuu liian haastavaksi. Vähän turhalta lykkääminen tuntuisi; emme ole kumpikaan pitkien kihlajaisten ystäviä ja hommaa tuntuu hääjärjestelyissä olevan paikan päättämisen jälkeen lopulta melko vähän (muistuttakaa minua tästä lauseesta sitten kun häihin on viikko aikaa), etenkin, jos sen jakaisi puolentoista vuoden ajalle.

Tähtäin on siis kahdeksan kuukauden päässä. Saa nähdä kuinka käy.

Käsittelin aiemmin vuoden 2015 häätrendejä, joita tietysti luovat omalta osaltaan myös julkkikset. Vuoden 2014 julkkishäitä tulinkin jo käsitelleeksi, mutta millaisia julkkishäitä saammekaan nähdä tai toivoa näkevämme vuonna 2015? 

1) Vuoden tärkeimmistä kuninkaallisista häistä vastaavat Ruotsin prinssi Carl Philip ja Sofia Hellqvist. Parin hääpäivä on 13. kesäkuuta ja vihkipaikka Kuninkaanlinnan kirkko. Millaisessa puvussa Hellqvist astelee alttarille? Tekeekö kuningas hänestä prinsessan? Entä pääseekö prinsessa Madeleine häihin vai onko hän samaan aikaan synnyttämässä toista lastaan? Hääkatsomoissa jännitetään! 

Kuva: kungahuset.se

2) Suomeenkin saadaan tänä vuonna prinsessahäät. Tavallaan. Nimittäin jääprinsessahäät. Taitoluistelija Laura Lepistö ilmoitti viime keväänä avioituvansa poikaystävänsä Tommi Huovisen kanssa kesällä 2015. Sen kummempia tietoja hääsuunnitelmista ei olekaan julkisuuteen tihkunut, mutta epäilemättä Lepistö tulee olemaan yksi vuoden kauneimmista morsiamista. 

3) Saattaa olla, että kesällä nähdään myös toiset urheilijahäät. Kimi Räikkönen kihlasi marraskuussa tyttöystävänsä Minttu Virtasen ja sinetöi diilin lehtitietojen mukaan yli 100 000 euron arvoisella sormuksella. Räikkösen ja Virtasen esikoisen on määrä syntyä alkuvuodesta, joten niinköhän pari sanoo toisilleen piakkoin myös tahdon? Ja tuleeko näistä juhlista yhtä loisteliaat, kuin Räikkösen ensimmäisistä häistä? 

4) Kansainvälisistä julkkiksista kuumimman hääspekuloinnin kohteena ovat näyttelijät Jennifer Aniston ja Justin Theroux. Pari on ollut kihloissa elokuusta 2012 asti ja heidän häitään on odoteltu kärsimättömästi siitä asti. Aniston ja Theroux olivat kovin korkealla jo vuoden 2014 hääveikkauksissa, mutta vielä ei heidän kohdallaan tärpännyt. Koittaisivatko näyttävän parin häät vihdoin tänä vuonna? 

5) Toinen hääveikkauksissa varsin korkealla oleva näyttelijäpari ovat 70´s Show -kollegat Mila Kunis ja Ashton Kutcher. Pari kihlautui helmikuussa 2014 ja sai ensimmäisen yhteisen lapsensa muutama kuukausi sitten. Olisiko avioliitto seuraava looginen askel? 

Kenen häitä lilyläiset odottavat vuodelta 2015 eniten? 

Yle Fem näytti torstai-iltana kiinnostavan dokumentin, 112 hääparia, jota ainakin Asikane jo ehti omassa blogissaan kehua. Eikä syyttä! Dokkari on kiinnostava sukellus häihin ja avioliiton merkitykseen. 

Dokumentin on tehnyt valokuvaaja Doug Block, joka palaa jututtamaan kuvaamiaan hääpareja vuosien jälkeen. Hän kyselee pareilta, mitä näille kuuluu ja mikä merkitys naimisiin menolla on heille ollut.   

Kuva: Dogwoof

Block tiedustelee myös, tekisivätkö parit nyt elämässään jotain toisin. Michael, yksi Blockin haastattelemista aviomiehistä, toteaa, että menisi edelleen naimisiin puolisonsa Jodin kanssa, mutta järjestäisi nyt erilaiset häät. Kuvien perustella Jodin ja Michaelin häät ovat olleet hyvin perinteiset ja kohtuullisen isot. 

Michaelin kommentti on mielestäni kiinnostava. Maku muuttuu ja kehittyy ajan myötä. Myös se saattaa vaihdella, ketkä ovat läheisimpiä ystäviämme. Luulen, että aika moni saattaisi vastata samoin kuin Michael. Moni järjestäisi häänsä varmaankin toisin ja ehkä jopa kutsuisi eri ihmiset, jos asiaa kysyttäisiin heiltä vaikkapa kymmenen vuoden avioliiton jälkeen. 

Olen miettinyt asiaa myös omalla kohdallani ja ainakin yksi asia on muuttunut mielessäni aika selkeästi. Puolisoa en minäkään missään tapauksessa vaihtaisi, mutta asuni kyllä. Meidät on vihitty maistraatissa ja minulla oli tuolloin ylläni jakku ja housut. Jos olisin nyt menossa naimisiin, valitsitsisin asukseni ehdottomasti jonkin kivan, polvipituisen mekon. 

Toisaalta tuntuu ihan hölmöltä miettiä, mitä nyt tekisi toisin yhtenä päivänä elämässään. Hääpäivä heijastaa tilannetta silloisessa elämänvaiheessa. Hääkuvat kertovat silloisesta ajasta ja tyylistä. On aivan luonnollista, että tärkeiksi koetut asiat muuttuvat ajan myötä. Mutta onhan se silti kiinnostavaa miettiä näin jälkeenpäin, millaiset häät järjestäisi nyt, tässä elämäntilanteessa. Mikä kaikki on vuosien saatossa mielessä muuttunut? 

Mitäpä mieltä ovat muut rouviintuneet (tai herroittuneet) lilyläiset. Jos nyt järjestäisitte häänne, olisivatko ne hyvin samanlaiset vai kovin erilaiset kuin silloin ensimmäisellä kerralla? 

112 hääparia on katsottavissa Yle Areenassa vielä 15.1. asti.

Huomenna se sitten alkaa. AVA-kanavan uutuussarja “Ensitreffit alttarilla”.  

Sarjan ideana on seurata kolmen ensimmäisillä treffeillään avioituvan parin hääjärjestelyjä, häitä ja avioelämää. Puolisot ovat siis toisilleen ennalta tuntemattomia ja he kohtaavat toisensa ensimmäisen kerran vasta vihkijän edessä. Viiden viikon “koeajan” jälkeen heidän on päätettävä jatkavatko liittoaan, vai hakevatko eroa. 

Bloggasin tästä kohusarjasta jo aiemmin ja aiheesta seurasi tuolloin vilkas keskustelu. Oli pohdintaa muun muassa siitä, halventaako kyseinen formaatti avioliittoa. Itse epäilin vahvasti, kuinka tällainen ohjelmaidea voisi Suomessa toimia. 

Sain tilaisuuden katsoa sarjan ensimmäisen jakson ennakkoon ja täytyy sanoa, että sarja yllätti positiivisesti. Ohjelma ei ole lainkaan sensaatiohakuinen Sinkkulaivan tai Neljät häät -ohjelman tyyliin. Sen sijaan ohjelmassa vallitsi koko ajan jotenkin lempeä tunnelma.

Sarjassa mukana olevat sinkut tuntuivat vilpittömiltä ja aidoilta. Ihmisiltä, jotka haluavat oikeasti löytää puolison ja elämänsä rakkauden. Käsittelytapa oli kunnioittava, eikä osallistujia pyritä nolaamaan mitenkään.  

Parit on toisilleen valinnut asiantuntijaraati, johon kuuluvat psykoterapeutti-seksuaaliterapeutti Maaret Kallio, pastori Kari Kanala, folkloristi Mari Hatakka ja psykologi Kari Kiianmaa. Oli hyvin kiinnostavaa seurata, kuinka he pohtivat ohjelmaan lähteneiden sinkkujen lähtökohtia, syitä sinkkuuteen ja parien mahdollista yhteensopivuutta. 

Sarjassa on puolison etsintään totinen ote, eikä itselleni ainakaan tullut olo, että tässä jotenkin pilkattaisiin avioliittoa. Tahtomisesta ja koko elämän mittaisesta parisuhteesta puhutaan paljon. 

Totta kai takaraivossa kaihertaa hieman ajatus siitä, onko tämä nyt ihan oikein. Monia on närkästyttänyt esimerkiksi se, että keskenään tuntemattomien on täysin mahdollista mennä TV-ohjelmassa naimisiin, kunhan puolisot ovat eri sukupuolta. 

Mutta ilmeisesti tämän kaltainen närkästys on osittain tavoiteltuakin. Asiantuntijoista folkloristi Hatakka nimittäin sanoi Maikkarin haastattelussa toivovansa, että sarja herättäisi keskustelua asioista, joita pidetään parisuhteessa itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi siitä, onko rakastuminen on ainoa tapa löytää puoliso, onko kumppanin pakko olla vastakkaista sukupuolta ja onko suhteen pakko tähdätä avioliittoon. Kiinnostavia pointteja. 

Ohjelman ensimmäisen jakson katsottuani joudun ottamaan hieman takaisin aiempia puheitani ja toteamaan, että formaatti vaikuttaa varsin toimivalta ja sarjaan valitut ihmiset sympaattisilta. Huomasin toivovani, että kunpa asiantuntijat osuisivat oikeaan ja kunpa sarjaan rohkeasti lähteneet sinkut todella löytäisivät elämänsä rakkauden. 

"Ensitreffit alttarilla" alkaa AVAlla tiistaina 6.1. klo 21.00. 

Lauantaina oli se odotettu päivä, jolloin ystäväni solmivat avioliiton. Onnea vielä tuhannesti rakkaat!

Kaason ominaisuudessa voin huokaista helpotuksesta, sillä järjestelyt menivät aivan nappiin. Mikä tärkeintä, tuore aviopari oli todella tyytyväinen kaikkeen ja ihan säteili onnesta. Taas huomattiin, että hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty. Fiilis oli ihanan rento, ja koko häätiimi sai myös juhlia sydämen kyllyydestä, eikä ollut kiinni kaiken maailman järjestelyissä. 

Talvihäissä oli täysin erilainen tunnelma kesähäihin verrattuna. Kynttilät ja tunnelmavalot olivat edukseen pimeänä talvi-iltana.

Vaikka en laisinkaan koe, että olisin käyttänyt tuhottomasti aikaa häiden järjestelyihin, on asia silti koko ajan ollut mielessä. Nyt olo tuntuu jotenkin tyhjältä, kun ei ole töiden lisäksi mitään projektia. 

Tai noh, siis onhan tässä sellainen pieni urakka edessä. Meillehän tulee vauva! Ja aika tosiaan käy vähiin, ei ole enää montaa työviikkoa edessä ennen äitiyslomaa. 

<3

Omasta kaasotyylistäni ei valitettavasti ole vielä saatavilla kuin muutama hämärä puhelinräpsy. 

Mekko/ Halonen
Korvakorut ja laukku/ Glitter
Kengät/ Minna Parikka
Käsikoru/ Itsetehty

Kuva: Juhlat.fi:n (ja Shutterstock) uskovat Vintagehäiden koostuvan lähinnä kiivaasta kirjeenvaihdosta.

Pari viikkoa sitten törmäsin googletushurmioissani Juhlat.fi-verkkopalveluun, joka auttaa suunnittelemaan ja organisoimaan juhlia. Pikkujouluja, syntymäpäiviä, valmistujaisia, yritysjuhlia ja hautajaisia – ja tietysti häitä. Siispä fieldnotesit nurkkaan ja suunnittelemaan!

Häiden pähkäily alkaa palvelussa suunnitelmapohjan valinnalla. Perinteiset häät Jyväskylässä? Prinsessahäät? Ekologiset häät? En tiedä näkyykö teeman valitseminen lopulta juuri muussa kuin juhlasuunnitelman taustakuvassa, mutta työn alla on nyt sittenkin Vintagehäät.

Juhlat.fi:n hienoin oivallus on suunnitelman aikajana. Merkitset paikalleen vain juhlapäivän (tai ainakin arvion siitä) ja hups– palvelu täyttää automaagisesti aikajanan tästä päivästä juhliin asti pienillä tehtävillä, jotka ennen juhlapäivää pitäisi klaarata.

10. tammikuuta: Pyydä hääjuhlasi järjestelyavuksi kaaso / bestman.
30. tammikuuta: Suunnittele häiden teemaväritys.
2. maaliskuuta: Varaa häämatka.

Ja niin edelleen.

Aivan kuten viimeksi aikataulupaniikeissani aloin epäilläkin, on pieniä microtaskeja jotenkin kummasti enemmän kuin hääuntuvikkona olisin osannut arvatakaan. Osa sujunee kuin itsestään (10. tammikuuta: Laadi alustava vieraslista), osan voi skipata suosiolla (26. maaliskuuta: Varaa videokuvaaja), mutta moni tullee viemään aikaa enemmän kuin arvaisinkaan. Yhteensä tehtäviä on 81 ja edistyminen / ahdistuminen esitetään näpsäkästi prosenttimuodossa. Viimeisenä listassa onkin sitten se ensimmäinen hääpäivä vuoden kuluttua juhlista.

Kaiken saaminen yhdeksi isoksi listaksi ja jokaisen kohdan vielä erikseen deadlineaaminen helpottaa mieltä kuitenkin kummasti. Hienoa työtä, Juhlat.fi – ehkä jopa 5/5, jos ette ehdottaisi muistotilaisuudelle vaihtoehtoiseksi juhlamuodoksi laskiaisriehaa.

Nyt on aika muistella Elvistä, jonka syntymästä tulee tänään kuluneeksi tasan 80 vuotta. Itseäni kiehtovat tietenkin rokin kuninkaan häät: Glamouria Las Vegasissa!

Kuvat: Elvis Presley Photos

Elvis vihittiin Priscilla Ann Beaulieun kanssa 1. toukokuuta 1967. Elvis oli avioituessaan 32-vuotias, Priscilla 21-vuotias. Pari oli tavannut Priscillan ollessa vasta 14-vuotias ja häiden aikaan Priscilla oli asunut Elviksen Graceland-tilalla jo viitisen vuotta.

Häät olivat Elviksen ensimmäiset ja ainoat. Kokemusta naimisiin menemisestä Elviksellä kuitenkin oli, sillä hän oli jo ehtinyt esittää sulhasta elokuvissaan, kuten Blue Hawaii ja Viva Las Vegas.

Elviksen ja Priscillan pienimuotoinen vihkitilaisuus järjestettiin (tietenkin) Las Vegasissa, Aladdin hotellissa. Elviksellä oli yllään säihkyvä, silkkinen smokki. Priscilla oli puolestaan pukeutunut itse suunnittelemaansa valkoiseen, täyspitkään helmikoristeinen hääpukuun, johon kuului kookas huntu.

Elviksellä oli kaksi bestmania, "Memphis Mafiaan" kuuluneet Marty Lacker and Joe Esposito. Priscillan kaasona oli hänen siskonsa Michelle ja vihkijänä toimi korkeimman oikeuden tuomari David Zenoff.

Vihkiminen tapahtui aamulla klo 9 ja sitä seurasi ylellinen aamiaisbuffet, jossa nautittiin muun muassa hummeria, ostereita ja samppanjaa. Lisäksi häävastaanottoon kuului tietysti hääkakun leikkaus (kuusikerroksinen kermakakku) sekä häätanssi (Love me tender).

Jos haluaa fiilistellä Elviksen häitä, se onnistuu ehkä parhaiten Gracelandissa, jossa ovat esillä muun muassa Elviksen ja Priscillan hääasut. Las Vegasissa voi toki mennä naimisiin vaikka Elviksen vihkimänä, mutta alkuperäisellä vihkipaikalla se ei enää onnistu. Aladdin hotelli nimittäin purettiin räjäyttämällä vuonna 1998. Elviksen vihkipaikan tuhoutumista voi ihailla YouTubessa.

Me olemme tänään T:n kanssa lainvoimaisia.

Kävimme siis viime perjantaina täyttämässä esteettömyyspaperit Hämeenlinnan kirkkoherranvirastosta ja heiltä kerrottiin että paperi on lainvoimainen 7 päivän päästä siitä kun se on jätetty kirkkoherranvirastoon. Saimme myös samalla tietää mikä päivä on kuulutukset Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa (hassua muuten että meidän nimet luetaan aamuhartaudessa kolmessa eri kirkossa). 

Jos sana esteettömyys mietityttää, niin nyt on tutkittu että 

a) emme ole lähisukua toisillemme (tai jos olisimme niin meillä pitäisi olla erityislupa oikeusministeriöstä ja sekin on harkinnanvarainen)

b) kummallakaan ei ole voimassa olevaa avioliittoa

c) kumpikin on täysi-ikäinen (onneksi vain fyysisesti, henkisestä iästä ei puhuta mitään)

Tämä todistus on voimassa neljä kuukautta ja sitten se pitäisi hakea uudelleen, jos neljässä kuukaudessa ei olla päästy papin/maistraatin puheille. 

Pappia/kanttoria emme vielä saaneet tietää mutta meille luvattiin että pappi ottaa hyvissä ajoin yhteyttä. Nyt vain odotellaan puhelinsoittoa, alkaakin olla kysyttävää :)

En ole ehtinyt kirjoittaa tämän vuoden puolella vielä mitään! Vuosi on alkanut melkoisella vauhdilla, sillä sijaisuuteni kuvakokoelmista ja tietopalveluista vastaavana intendenttinä alkoi. Työn sisältö on todella monipuolinen. Saman päivän aikana saatan esimerkiksi ottaa vastaan kuvalahjoituksia, toimittaa kirjoja kaukolainaan, luetteloida, päivystää kirjastossa ja kuunnella puhelimessa historiaa harrastavan ihmisen laveaa selostusta. Lisäksi viime vuoden töistä minulle jäi pieni osa arkistotöitä ja kevään näyttelyprojekti. Kaikki uusi jännittää, mutta samaan aikaan olen älyttömän innostunut ja motivoitunut. Työpäivät hujahtavat hetkessä ja ajattelen, että tämä on nyt sitä työtä, mitä olen halunnut aina tehdä.

Tälle viikolle osui myös flunssa. Töistä en kehdannut enkä malttanut olla pois, kun kyse oli ensimmäisestä viikosta uusissa tehtävissä. Iltaisin en jaksanutkaan tehdä sitten mitään. Tänään minun piti olla ystäväni polttareissa, mutta flunssa tuntuu vielä tukkoisuutena, joten päätin jättää kemut väliin. Ja toisaalta olisi kamalaa tartuttaa tämä morsiameen, kun H-hetkeen on enää pari viikkoa. Ennemmin olemme kaikki täydessä iskussa juhlimassa Suomenlinnassa tuoretta avioliittoa!

Vuosi alkoi siis vauhdikkaasti ja kotkalaisessa residenssissä on vallinnut kaikin puolin hyvä fiilis. Ehkä tammikuulla ja uunituoreella vuodella on vaikutusta asiaan myös. En tiedä kuvittelenko, mutta ihan kuin päivänkin huomaisi jo hitusen pidentyneen?

Viuh vaan ja niin hurahti taas lauantaipäivä Wanhan Sataman häämessuilla (laskujeni mukaan tämä taisi olla jo seitsemäs kertani). 

Tänä vuonna messujen ehdottomasti söpöimmät osallistujat nähtiin hääpukunäytöksessä. 

Hääpäivänä lapsetkin pukeutuvat parhaimpiinsa.

Pitkin lavaa askeltaneet morsiuslapset hellyttivät yleisön kaksi kertaa spontaaneihin aplodeihin. Siitäkin huolimatta, että pieni herrasmies vähän vilautti kieltään katsojille. 

Ehdottomasti päivän paras esitys. 

Ps. Samppanjabaari jäi muuten tällä kertaa väliin. 

Bloggasin kesällä otsikolla "Häät lisäävät onnellisuutta vain hetkellisesti". Lähteenäni oli tutkimus, jossa oli selvitetty ihmisten onnellisuutta ennen ja jälkeen avioitumisen. Tuloksena oli, että ihmisten onnellisuus kohoaa usein häiden aikaan (ns. kuherruskuukausiefekti), mutta laskee sitten nopeasti häitä edeltävälle tasolle. Osalla tyytyväisyys omaan elämään laski ajan myötä jopa alle häitä edeltävän tason.

Joulukuussa julkaistun amerikkalaistutkimuksen mukaan on kuitenkin osoitettavissa, että avioliitto lisää pitkälläkin aikavälillä ihmisten hyvinvointia, kertoo New York Times. The National Bureau of Economic Research -tutkimuslaitoksen julkaiseman selvityksen mukaan avioliitossa elävät ihmiset ovat useammin tyytyväisempiä elämäänsä kuin naimattomat. Avioliiton merkitys tulee tutkijoiden mukaan esiin erityisesti kriisitilanteissa: Avioliitto kantaa ihmiset paremmin kriisitilanteiden yli, varsinkin keski-iässä koettujen kriisien. 

Tulos on järkeenkäypä: Kun kriisin keskellä voi turvata läheiseen ihmiseen, on alhosta nouseminen helpompaa. Jo aiemmin on todettu, että puolison tuki nostaa merkittävästi esimerkiksi työstressistä kärsivän hyvinvointia. 

Tutkimuksen toinen tärkeä havainto oli ystävyyden merkitys avioliitolle. Parit, jotka ilmoittivat puolisonsa olevan paras ystävänsä, kokivat eniten onnellisuutta liitoissaan. "Ystävyys on onnellisen avioliiton salainen ainesosa", tutkija John F. Halliwellkommentoi tulosta. 

Tämäkin käy järkeen. Puolisoiden välinen hyvä ystävyys saa avioliitot asiantuntijoiden mukaan myös kestämään. 

Koen itsekin, että mieheni on paras ystäväni. Hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu, tukee minua kaikissa tilanteissa ja tuntuu lukevan ajatuksenikin. Hänen kanssaan on hauskaa, voin luottaa häneen ja vaikeatkin asiat alkavat näyttää aina paremmilta, kun olemme jutelleet. Todellinen bff <3

Mitä mieltä lilyläiset ovat? Onko puolisosi myös paras ystäväsi?

Se on taas täällä! 

Häätapahtuma Love Me Do järjestää jälleen äänestyksen vuoden parhaasta hääblogista ja myös Myötä- ja vastoinkäymisissä on ehdokkaana! Jee! Suurkiitos ehdokkuudesta! 

Vuoden hääblogiehdokkaat on esitelty Love Me Do -tapahtuman sivuilla, jossa voit myös äänestää omaa suosikkiasi (vaikka minua!). 

Äänestää voi kerran päivässä ja äänestysaikaa on jäljellä 1.2.2015 asti. Parhaat hääblogit palkitaan Love Me Do -tapahtumassa Turussa 14.2.2015. 

Lupaan olla kiltti ja ahkera hääbloggaaja myös ensi vuonna! 

Kiitos tuestasi! 
 

(Kuva: Annabelle Antas, www.yourdearimage.com) 

Oletteko seuranneet sitä Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa? Minä olen. Ohjelmassa on kiva tunnelma eikä se vaikuta suoraan niin katastrofin aineksia keräävältä kuin alunperin kuvittelin. Sitäkään en epäile, etteikö ihmiset löytäisi näin elämänsä rakkautta. Rakkaus voi löytyä niin odottamattomasti ja juuri sellaisesta suunnasta, josta sitä ei olisi ikinä kuvitellutkaan löytävänsä, joten miksei siis myös näin. Ajatus asiantuntijoiden valitsemasta puolisosta ei ole hullumpi.

No mutta sitten tämä kukkahattutädin osuus:

En pidä siitä, että parit solmivat heti avioliiton. Minusta se kielii jonkinlaisesta avioliiton arvon muutoksesta ja puhuu omalla tavallaan samaa kieltä kuin avioerotilastotkin. Nykypäivänä on helppo astella avioliittoon ja yhtä helppo se on myös purkaa. Eräs ystäväni kehui sarjan meininkiä ihanan spontaaniksi, mutta onko avioliiton solmiminen kohta, jossa spontaanisuus on hyvä juttu? Monet menevät kihloihin spontaanisti ja ovat puhuneet ehkä ennen kihlautumista asiasta vain sen verran, että kosinnan täytyy olla yllätys. Se jo kertoo, että kihlaus ei ole enää lupaus avioliitosta kuten ennen, vaan avioliitosta sovitaan sitten joskus erikseen. Toivon, ettei avioliitto näyttäytyisi yhtä spontaanina tekona. Avioliitto on kuitenkin niin valtavan suuri asia ja paljon paljon suurempi kuin kivat juhlat. Kun seisoo alttarilla, pitäisi rinnalla olla ihminen, joka tuntee sinut parhaiten kuin kukaan muu ja jonka kanssa arvot, unelmat, luottamus ja koko yhteisen elämän perusta on jo selvillä vesillä.

Surullista on myös se, että televisio näyttää avioliiton solmimisesta tehtyä viihdettä samaan aikaan, kun käydään taistelua tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Että avioliittoon voivat astella heterot, jotka kysyvät toistensa nimeä alttarilla, mutta vuosikymmeniä toisiaan rakastaneet samaa sukupuolta olevat ihmiset eivät voi solmia avioliittoa.

Kun menin naimisiin kesällä 2013, en katsonut ennen häitä juuri lainkaan hääohjelmia. Toki suunnittelimme juhlia tarkasti, säästimme etukäteen jokaisen juhliin tarvittavan euron ja häät pyörivät lähes päivittäin mielessä, mutta silti avioliiton solmiminen on ollut aina minulle niin merkittävä asia, että tuntuu hullulta, miten joku myy jotain niin henkilökohtaista viihdeteollisuudelle.

Tietenkin toivon, että nämä alttarilla ensimmäistä kertaa toisensa tavanneet ihmiset olisivat toisilleen oikeammat kuin kenellekään muulle ja että koko kansan edessä solmittu avioliitto kantaisi vuosikymmenten päähän. Samaan aikaan kuitenkin toivon, että avioliitto ei olisi ihmisille yhtä kuin hienot juhlat, valkoinen mekko ja kirkossa pauhaava Mendelssohn ja että avioliitto ei olisi kertakäyttötavaraa, joka voidaan ottaan spontaanisti muutamaksi viikoksi käyttöön ja heittää sitten pois.

Muistatteko mainoslauseen "Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää"? 

Minulla tuo lause pyöri päässä eilen taajaan. Kävin Kluuvin Karl Fazer Cafén hääkakkutastingissa maistelemassa erilaisia hääkakkuja. Oli hyvää!

Fazerilla järjestetään tänä keväänä kuusi hääkakkutastingia, joissa hääparit avustajineen pääsevät testaamaan erilaisia hääkakkuja. Tarjolle kannetaan kuutta erilaista kakkua ja mukana on muun muassa samppanjamoussekakku, parikin erilaista suklaakakkua sekä klassinen, kiiltävän valkoiseksi kuorrutettu red velvet -kakku.

Oli oikeasti kiinnostavaa tarkastella erilaisten kakkujen rakenteita ja makuyhdistelmiä (ananas meets kookos & mustapippuri, wau!). Fazerin kondiittorimestarit kertoivat samalla, mitä on hyvä ottaa huomioon hääkakkua tilatessa ja mitkä ovat hääkakkujen trendit.

Itse kiinnitin huomiota siihen, että hääkakuissa tuntuvat näkyvän samat ruokatrendit kuin muuallakin. Hääkakuissakin korostuvat nyt esimerkiksi kotimaisuus ja gluteenittomuus. 

Kuten jo aiemmin mainitsin, oma erityinen kiinnostuksen kohteeni ovat julkkisten ja kuninkaallisten suosimat överikorkeat kerroskakut. Tastingin jälkeen juttelinkin aiheesta kondiittorimestari Eero Paulamäen kanssa ja käytin esimerkkinä Celebrity Wedding Cakes -sivustoa. Paulamäki huomautti, että todennäköisesti monet sivulla nähtävistä kreiseistä fantasiakakuista eivät suinkaan ole kokonaan syötäviä - valtavan kokoisissa kakuissa saattaa olla sisällä esimerkiksi styroksia tai muita tukirakenteita, joita ei todellakaan voi syödä. 

Suomen elintarvikealan säädökset kuitenkin edellyttävät, että kaiken esimerkiksi hääkakkuun sisällytettävän on oltava syötävissä. Meillä siis kakuissa nähdyt monimutkaisetkin koristeet tai kukat voi huoletta pistellä poskeensa. Nam! 

Hääkakut muuten kelpasivat hyvin myös Maikkarin Mika Tommolalle. Katsokaapa eilisten Kymmenen uutisten loppukevennys. 

Fazerin hääkakkutastingit järjestetään 27.1., 11.2., 11.3., 8.4., 6.5. ja 10.6., klo 17:30 alkaen Karl Fazer Caféssa. Hinta 10 euroa, kuohuviinillä 14 euroa. Hinta sisältää kuusi kakkumaistiaista ja kahvin. Mukaan mahtuu 20 henkilöä / tasting. Ennakkoilmoittautumiset Fazerin sivuilla. 

Tällä viikolla mediassa on ollut esillä monta kiinnostavaa häihin liittyvää juttua. Päätinkin tehdä viikon päätteeksi lyhyen mediakatsauksen ja koota yhteen mielestäni tämän viikon kiinnostavimpia hääjuttuja linkkeineen. 

Kuvat: ISPWP, cnn.com ja Ilta-Sanomat. 

1) Upeimpia hääkuvia muistettiin
Ammattilaishääkuvaajien kansainvälinen yhdistys ISPWP julkisti tällä viikolla listat vuoden 2014 upeimmista hääkuvista. Yhdistys on vuoden mittaan palkinnut hienoimpia hääkuvia eri kategorioissa ja nyt sen sivuilla voi ihailla kerralla kaikkia kahdeksaakymmentä voittajakuvaa. Kuvia löytyy kaikkialta maailmasta, ei kuitenkaan Suomesta. Ehkä ensi vuonna? 

2) Tiffany & co tuli kaapista
Timanttiyhtiö Tiffany & co julkisti uuden kampanjansa "Will you?", jossa esiintyy oikeita, kihloissa olevia pariskuntia. Merkille pantavaa on, että ensimmäistä kertaa yhtiön mainoksissa esiintyy samaa sukupuolta oleva pari. Eric Bourne ja Thomas Trube on kuvattu New Yorkissa, Sex and the City -henkisen brownstonen portailla. Yhtiön mukaan kampanjan tarkoituksena on osoittaa, kuinka monimuotoista rakkaus on. 

3) Kopiohääpuvut raivostuttivat 
Netistä tilattuja kopiohääpukuja esittelevä Facebook-ryhmä "Knock Off Nightmares"nousi julkisuuteen tällä viikolla. Ryhmän tarkoituksena on esitellä pahimpia esimerkkejä siitä, kuinka voi käydä, jos tilaa hääpukunsa netistä. Omien mittojen mukaan räätälöidyn puvun sijaan postipaketista on saattanut paljastua kauheaa räpellystä. Ryhmällä on jo lähes 9000 tykkääjää. 

Käytiin lauantaina Elisan kanssa häämessuilla ihmettelemässä, josko jostain vielä saisi lisää ideoita häihin. Niinkuin olen kertonut, on meillä aikapitkälti raamit valmiit ja kaikki tarvittava varailtu, joten lähdinkin matkaan lähinnä sormus ja Timon puku mielessä. 

Messut olivat makuuni hieman suppeat, mutta vastasivat tämänhetkiseen hieman suppeahkoon tarpeeseenkin! Saatiin vinkkejä, mistä lähteä Timolle, tai siis mistä Timo saa lähteä pukuaan etsimään ja myös ihan hyvät alennukset muutamaan paikkaan. Olin erityisen tyytyväinen Decora shopin alekoodista, sillä sieltä saa aivan ihania koristeita. Muutenkin heidän pisteensä oli ehdottomasti inspiroivin koko messuilla.

Hauskimpana ideana häitävarten jäi mieleeni valokuvauskoppi, jossa on mahdollisuus toteuttaa yhdenlainen photobooth. Me emme sellaista tarvitse, kun meillä on muutenkin kaksi kuvaajaa, eikä budjettikaan olisi antanut enää periksi, mutta koppi oli kyllä ihan loistava idea, josta jää muisto myös vieraille. 

Pahoitteluni aivan järkyttävästä kuvasta :D Ihan näin lopuksi.. Arvatkaapa huviksenne, että paljon maksaa kahden bajamajan vuokraus? Meinasin tippua tuolilta kun kuulin hinnan.. Kerron vastauksen seuraavassa postauksessa!

Ihanaa ja energistä iltaa<3

-Emma

Meikkitaiteilija Raili Hulkkonen hurmaa tänä keväänä Maikkarin torstai-illoissa isoäitikollegoidensa Kristiina Halkolan ja Eva-Riitta Siitosen kanssa. Mummomafia-ohjelmassa rautainen trio ratkoo erilaisten ihmisten ongelmia. Tähän mennessä mummoenergiasta on saanut osansa muun muassa Radio Novan juontaja Kristoffer Ignatius.

Tämän viikon jaksossa mummokolmikko kaartaa parikymppisten Claudian ja Markon avuksi. Pari mielii naimisiin, mutta häävalmistelut eivät suju ongelmitta. Mummoilla on onneksi plakkarissaan 120 vuotta kokemusta avioliitosta.

Eva-Riitta Siitonen, Raili Hulkkonen ja Kristiina Halkola opastavat Markoa ja Claudiaa avioliittoasioissa. Kuva: MTV3 

Sain tilaisuuden jutella Raili Hulkkosen kanssa Wanhan Sataman häämessuilla. Kysyin, millaisia neuvoja "mafiamummo" antaisi tulevan kesän morsiamille meikin suhteen.

Hulkkonen korostaa, että kaikki lähtee liikkeelle ihosta. 

"Melkein kaikki kysyvät ensimmäisenä silmien meikkauksesta, vaikka lähtökohtana tulisi olla iho. Sen tulee raikas ja fresh", Hulkkonen sanoo. 

Tärkeää on siis muistaa huolellinen ihonhoito jo hyvissä ajoin ennen hääpäivää ja itse juhlapäivänä panostaa hyviin pohjustustuotteisiin. Hulkkonen kannustaa myös välttämään liiallista puuterin käyttöä.  

"Kannattaa muistaa, että kesällä on paljon valoa, joten kesämorsiamen meikki ei voi olla paksu. Kasvot ovat heleämmän näköiset, kun meikkiä ei ole paljon", Hulkkonen muistuttaa. 

Ensin siis iho, sen jälkeen voi alkaa miettiä huulia, kulmia ja silmämeikkiä. 

Hulkkonen kannustaa morsiamia käyttämään ammattimeikkaajaa, sillä pitkä hääpäivä vaatii meikiltä paljon. Meikin tulee kestää aamusta iltaan ja pysyä siistinä silloinkin, kun kyyneleet valuvat, ihmiset halaavat ja hääjuhlat yltyvät villiksi tanssiksi. 

Yksi asia on kuitenkin Hulkkosen mielestä ylitse muiden. 

"Ota rennosti ja muista nauttia", Hulkkonen heläyttää. 

Viimeisestä olen aivan samaa mieltä. Ihminen on kauneimmillaan ollessaan onnellinen, joten liikaa paineita ei häämeikistä, eikä muistakaan yksityiskohdista kannata ottaa. Kun itse viihdyt olemuksessasi, se näkyy selvästi myös ulospäin. 

Mummomafia MTV3-kanavalla torstaisin klo 20. 

Brittiläinen häälehti Brides viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhliaan. Juhlavuotensa kunniaksi lehti on koonnut katsauksen hääpukumuodista 50-luvulta tähän päivään. Ja sukellus hääpukujen historiaan on muuten todella kiehtova!

Katsaus alkaa 1950-luvulta, jolloin maailma oli pikkuhiljaa toipumassa 40-luvun sotavuosista. Tyyli oli 1950-luvulla hillityn eleganttia ja häämuotiin kuuluivat muun muassa lyhyet hunnut, vyötäröä korostavat puvut sekä runsaat pitsit. Vuosikymmenen merkittävimmät häät olivat Grace Kellyn ja Monacon ruhtinas Rainierin häät vuonna 1956. Myös Elizabeth Taylor ihastutti morsiamena vuonna 1950. 

1960-luvulla naisten helmat alkoivat lyhentyä, eivätkä edes aivan minimittaiset hääpuvut olleet tavattomia. Toisaalta myös hippiaika vaikutti hääpukuihin ja 1960-luvun morsiamen valinta saattoi olla myös pitkä, kaftaanimallinen hääpuku. Yksi 60-luvun muoti-ikoneista oli Jacqueline Kennedy, jonka kuuluisaksi tekemiä pillerihattuja nähtiin myös morsiamilla. Pään takaosalla keikkuva pillerihattu korosti ajalle tyypillisiä korkeita kampauksia. Oma äitini on muuten avioitunut 1960-luvulla ja hänen puvussaan on nähtävissä yksi tuolle ajallinen tyypillinen piirre: Hunnun korvasi pukuun kuuluva huppu! 

1970-luvulla muotivirtaukset vaihtelivat paljon, eikä mikään yksi tietty suuntaus noussut morsiuspuvuissa ylitse muiden. Moni 1970-luvun morsian ei itse asiassa käyttänyt varsinaista hääpukua lainkaan, vaan hääpukuna saattoi olla värikäs leninki tai housupuku. Tämänkin suuntauksen voi todeta perhepiirissämme. Äitini molemmat siskot ovat avioituneet 70-luvulla, eikä kummallakaan ollut valkoista hääpukua. 

1980-luvun häämuotiin löivät sitten vahvasti leiman prinsessa Dianan ja prinssi Charlesin vuonna 1981 järjestetyt häät. Diana kantoi David ja Elizabeth Emmanuelin suunnittelemaa valtavaa, silkkitaftista ja pitsistä valmistettua hääpukua, jonka laahus oli lähes seitsemän metriä pitkä ja johon oli kirjailtu tuhansia helmiä. Rypytykset, röyhelöt, ruusukkeet, rimpsut ja runsaus jäivätkin 1980-luvun häämuotiin. Tuttuja olivat myös valtavat olkatoppaukset ja tupeeratut kampaukset, television suosikkisarjojen Dallasin ja Dynastian hengessä. 

1990-luvun alkupuolella häämuodissa oli vielä vahvoja kaikuja 80-luvulta ja puvut olivat romanttisia, runsashelmaisia prinsessaunelmia. Hihattomia pukuja ei juurikaan käytetty, vaan puvut olivat usein peittäviä. Suomalaisista morsiamista vuonna 1995 avioitunut Tanja Karpela edusti 1990-luvun prinsessatyyliä viimeisen päälle. Vuosikymmenen loppua kohti muoti kuitenkin yksinkertaistui ja ihanteeksi nousi John F. Kennedy Juniorin puoliso Carolyn Bessetten pelkistetty tyyli vuodelta 1996. 

David ja Victoria Beckham avioituivat vuonna 1999 ja "Posh Spice" asetti tietyt askelmerkit 2000-luvun häämuodille: Hääpuvuista tuli entistä rohkeampia. Hääpuvut tulivat myös voimalla populaarikulttuuriin. Esimerkiksi Sex and the City -elokuvassa (2007) Sarah Jessica Parker sai sovitella ylleen seitsemää huippusuunnittelijoiden suunnittelemaa pukua. Joukossa muun muassa Oscar de la Renta, Christian Lacroix, Vera Wang ja Vivienne Westwood. 

2000-luvulla on nähty myös upeita kuninkaallisia häitä (prinsessa Victoria ja Daniel Westling Ruotsissa, prinssi William ja Kate Middleton Briteissä), jotka ovat antaneet runsaasti vaikutteita häämuotiin. Mutta leimallisinta 2000-luvun hääpukeutumiselle on kuitenkin ehkä se, että lähes mikä tahansa on nyt mahdollista. Hääpuku voi olla lyhyt tai pitkä, valkoinen tai värikäs, pitkähihainen tai hihaton. 2000-luvun morsiamella on ennen kaikkea mahdollisuus ja vapaus valita, millaisessa asussa tärkeän päivänsä viettää. 

Minkä vuosikymmenen häämuoti viehättää sinua eniten? Entä kenen menneiden vuosien julkkismorsiamen tyyli on jäänyt parhaiten mieleesi? 

PS. Jos haluat lukea lisää hääpukujen historiasta, suosittelen tutustumaan Marnie Foggin teokseen Vintage Weddings: One Hundred Years of Bridal Fashion and Style.  

Lauantaina hyvä ystäväni meni naimisiin. Juhlimme häitä Suomenlinnassa, jonne lautta vei juhlakansan hyisen meren ylitse. Häät olivat yhdellä sanalla sanoen ihanat. Vihkitilaisuus oli hääparin näköinen ja kuuloinen, kun pienessä salissa soi kansanmusiikki. Juuri vihkitilaisuuden loppupuolella tammikuisen iltapäivän pilvinen taivas raottui ja kirkas auringonpaiste valaisi salin. Hetki oli hengästyttävän kaunis ja tuli sellainen tunne, että tämä liitto on aivan erityisen siunattu. Juhlan tunnelma oli rento ja kotoisa, kynttilät valaisivat juhlatilaa, lattialaudat narahteleviat askelten alla. Yöllä palasimme lautalla Helsingin keskustaan ja yövyimme Matkamessujen tarjouksella hotellissa Katajanokalla.

Viime vuosina on ollut paljon hääjuhlia, mutta en ole koskaan ennen ollut talvihäissä. Ehkä siksi nämä häät jäivät jotenkin erityisen tunnelmallisina mieleen. Ja toisaalta alkuvuosi on usein kaikkein hiljaisinta aikaa, joten mikä onkaan parempi sauma juhlia rennosti kivassa seurueessa kuin pimeä tammikuun lauantai?

kuva ElinaPK