Twitterissä on alkuviikosta lähtien hauskuuttanut hashtag #RuinAWeddingIn5Words eli suomeksi #PilaaHäätViidelläSanalla. Meemin aloitti Comedy Central -kanavan hupailuohjelma Midnight ja ennen kuin homma lähti täysin käsistä, ehti Huffington Post valita twiiteistä suosikkinsa: 

Loistavia! 

Meemi voisi toimia myös suomeksi, vai mitä sanotte seuraavista? 

"Kulta, minulla taitaa olla ruokamyrkytys"

"Onko tuo strippari sieltä polttareista?"

"Äiti muuttaa huomenna meille asumaan!"

"Mun mielestä Loirinuotiolla on hyvä"

"Rakas, sinusta on tullut pullukka"

"Seuraavaksi meille esiintyy Johanna Tukiainen!"

"Miten niin viinat on loppu?"

Miten itse pilaisit häät viidellä sanalla? Voit vastata myös Twitterissä: @hreinikainen 

Monet morsiamet käyttävät runsaasti aikaa hääpuvun hankintaan. Muotisuunnittelija Sabina Motasem muistuttaa The Guardianissa, että vähintään yhtä paljon aikaa olisi hyvä käyttää hääpäivänä käytettävien alusvaatteiden hankintaan. 

Mustat pitsit kannattaa säästää häämatkalle. 

Seuraavassa Motasemin parhaat vinkit hääalusvaatteiden valintaan: 

1) Ihonväriset alusvaatteet ovat ystävä

Ihonväriset alusvaatteet eivät välttämättä ole ne kaikkein kauneimmat ja seksikkäimmät, mutta ne eivät myöskään hohda piukankaan puvun alta. Kannattaa siis nöyrtyä ihonväristen mummoalkkareiden edessä ja jättää mustat pitsit käytettäväksi häämatkalla. 

2) Pienet yksityiskohdat eivät ole ystävä 

Alusvaatteissa roikkuvat rusetit, pitsit tai riipukset saattavat olla söpöjä, mutta myös näkyä hääpuvun lävitse. Valitse siis mahdollisimman yksinkertaiset rintsikat ja pikkuhousut. Hörselöt voi vaihtaa ylle siinä vaiheessa, kun hääyö on alkamassa. 

3) Fileet pysyvät teipillä 

Jos puku on kovin avoin selästä, kannattaa harkita olkaimettomia ja takaosattomia rintaliivejä. Näiden "silikonifileiden" kanssa olo saattaa kuitenkin tuntua epävarmalta. Jos pelkää, että fileet solahtavat lattialle kesken tanssin, Motasem vinkkaa läiskimään kuppien sisäosat täyteen tissiteippiä. Mutta kannattaa varoa, jotta fileet teippeineen eivät jämähdä ihoon vähän liiankin tiukasti.

4) Pienet pistot voivat pelastaa

Jos rintaliivit ovat muuten sopivat, mutta esimerkiksi pilkistävät hieman esiin puvun selkäosasta, kannattaa käyttää neulaa ja lankaa. Rintaliivit voi tikata muutamalla pistolla kiinni pukuun niin, että ei tarvitse pelätä niiden nousevan esiin puvun alta. Pistojen olemassa olo kannattaa kuitenkin muistaa siinä vaiheessa, kun pukua riisuu. 

5) Muista oikea koko!

Oikean kokoiset ja hyvin istuvat alusvaatteet ovat kaiken a ja o, etenkin tyköistuvan puvun kanssa. Ei pullistumia, ei rajoja, eikä valuvia asioita.  

6) Hanki alusvaatteet hyvissä ajoin 

Hääalusvaatteita olisi hyvä sovittaa samalla kuin hääpukuakin. Kannattaa myös kokeilla hääpuvun ja alusvaatteiden yhdistelmää eri valoissa, jotta hääpäivänä esimerkiksi iltavalaistus ei tuo esiin ikäviä yllätyksiä. 

7) Kommandonakin voi mennä

Jos tuntuu, että on mahdotonta löytää alusvaatteita, joista ei piirry saumoja tai painaumia pukuun, kannattaa miettiä alusvaatteiden poisjättämistä kokonaan. Pikkuhousuttomuutta kukaan tuskin huomaa, mutta jos ilma on viileä niin nännikohun vaara on ilmeinen. 

Ikävä kyllä, monet näistä vinkeistä tuntuvat sopivan lähinnä pienirintaisille naisille. Olisiko jollain hyviä vinkkejä myös morsiamille, joilla on rehevämpi povi? 

Lähde: The Guardian. 

Olemme puolisoni kanssa monesti puhuneet naimisiinmenosta. Eritoten siitä, miksi kukaan haluaisi mennä naimisiin.

Meillä on molemmilta, onneksi, todella samankaltainen näkemys siitä, mikä on suhteen kannalta tarpeellista ja minkälaista virallistusta kaipaamme suhteemme hyväksi. Emme haaveile satuhäistä (vaikkakin kyseinen kotimainen tv-sarja on yksi noloista reality-suosikeistamme), emmekä koe olevamme yhtään sen vähempää sitoutuneita toisiimme naimattomuudesta huolimatta.

Kerrottakoon muutamia syitä mielipiteisiimme, jotka varmasti kirvoittavat eriäviä mielipiteitä kanssasisarissa. 

1) Naimisiinmeno ja häät linkittyy vahvasti uskonnolliseen traditioon. Emme kumpikaan kuulu saati usko mihinkään uskonnolliseen instituutioon, joten ajatus suhteen siunaamisesta tuntuu vieroksuttavalta.

2) Viitaten ylläolevaan, myös kyseinen traditio perustuu monilta osin naisen luovuttamiseen isältä miehelle. Ikäänkuin kyseessä olisi jonkinlainen harkinnanvarainen tarve, jonka voi lunastaa tiettyjä ehtoja vastaan. Emme kumpikaan usko toisemme rengastamiseen, omistamiseen tai kuulumiseen. Yhdellä korulla voidaan antaa niin moneen suuntaan niin erilaisia signaaleja. Onko kyseessä vain rakkaudesta annettu koru, joka on ihana muisto omasta puolisosta 24/7, vai onko samalla kyseessä symboli, jolla osoitetaan tämän ihmisen olevan varattu vain minulle itselleni. Symboli, jonka pois ottaminen hetkeksikään voidaan kokea loukkauksena puolisoa ja suhdetta kohtaan? Onko sellaisella symbolilla oikeasti yhtään mitään merkitystä, jos toisen henkinen läsnäolo ja panostus suhteessa on nolla?

Minusta tarve rengastuttaa toinen ihminen on eleenä itseasiassa melko vastenmielinen. Itse ajattelen, että olemme sitoutuneita toisiimme ilman lupauksia, valoja tai traditionaalisia symboleita niin kauan, kunnes lakkaamme olemasta (pun intended).

3) Sukunimilain muututtua asia ei tietenkään muodostuisi pakolliseksi, mutta edelliseen liittyen toisen ihmisen sukunimen ottaminen omaksi viittaa myös ylläolevaan omistamiseen. Naimisiin mennessä sanotaan, että suvut yhdistyvät, mutta miksi ihmeessä se on usein niin, että nainen muuttaa sukunimensä miehen sukunimeksi? Minulle ei tulisi pieneen mieleenikään, että puolisoni hylkäisi oman (toki erityisen) sukunimensä ja liittyisi tällä tavoin ikään kuin uuteen sukuun. Itselläni on sama juttu. En minä kokisi oloani luontevaksi, jos ottaisin puolisoni sukunimen. Jokaisella on oma sukutausta ja tuon taustan hylkääminen ilman mitään dramaattista syytä tuntuu itsestäni todella oudolta ajatukselta.

4) Häät nykymuodossaan on yksinkertaisesti todella turha juhla. Miksi ihmeessä juhlia jotain alkavaa suhdetta, jonka kestävyydestä ei ole mitään taetta? Eikö olisi fiksumpaa juhlia, kun on yhdessä kestetty muutamat kivikot ja karikot, rämmitty onnistuneesti läpi yksi jos toinen ruusupensas ilman sen suurempia naarmuja? Oma ajatuksemme on toki juhlistaa suhdettamme - sitten joskus. Juhlitaan nyt lapset ensin läpi ja nautitaan heidän saavutuksistaan ja mietitään sitten vasta, miten hyvin me tässä onnistuttiin. 

5) Häät ja naimisiinmeno on enemmänkin ympäröivän kulttuurin asettamaa painostusta kuin omaa halukkuutta. Avioliittolaissa on toki hyviä pointteja (mm. lesken eläke), mutta vastustan ainakin itse ajatusta, että yhteiskunnan määräämä laki sanelee, asetammeko me itsemme normatiiviseen laatikkoon, joka määrittelee meitä jossain määrin ihmisinä, saadaksemme oikeuden tulla nähdyksi toisiaan kunnioittavana pariskuntana. Minusta vähintään avoliitossa asuvia ihmisiä, oli niillä lapsia tai ei, tulisi kohdella lain edessä yhdenvertaisena avioliittoon nähden, ainakin joltain osin. Lakien yhtenäistäminen on toki selkeää ja isoveikan on helpompi tehdä työtään näennäisen oikeudenmukaisesti, mutta jousto puolin ja toisin pitäisi pystyä sallimaan tietyissä rajoissa.

Näistä seikoista huolimatta nautimme molemmat hääjuhlista. Tapahtumina ne ovat monesti lämminhenkisiä ja mukavia tilaisuuksia, joissa suvut ystävineen kokoontuvat iloisissa merkeissä. Sen sijaan symboliikka taustalla ahdistaa ja joka kerta tulee miettineeksi, onneksi emme itse ole juhlien kansankynttilöinä. 

Vuoden hääkuva on jälleen valittu. Voittajaksi selviytyi kuvaaja Kaisa Ojansivun kuva, jossa hän esiintyy itse tuoreen aviomiehensä kanssa − kyseessähän onkin siis itseasiassa selfie! Herkkätunnelmaisessa kuvassa pari soutelee utuisella järvellä. 

Kuva: Kaisu Ojansivu Photography

Ojansivu kertoo Häät-lehdelle ihailleensa järvimaisemia jo pidempään, mutta ei ollut saanut ketään hääparia innostumaan järvellä tapahtuvasta hääkuvauksesta. 

"Ajatus unohtui joksikin aikaa, kunnes eräänä aamuna näin yksinäisen veneen rannassa usvan keskellä. Halusin kuvata maiseman hääkuvaksi! Juhlin viime kesänä myös omia häitäni, joten puvut olivat tallella ja tunnelmat muistissa. Eräänä syysaamuna laittauduimme mieheni kanssa uudelleen häätamineisiimme ja lähdimme ottamaan suunnittelemaani kuvaa. Kuvauspaikalla etsin ensin sopivan kuvakulman ja määritin kamera-asetukset kohdalleen. Mieheni souti järvellä ohjeideni mukaan ja yritti pistää mieleensä, missä kohtaa toivoin veneen olevan. Sen jälkeen kamera jalustalle, kaukolaukaisija valmiiksi ja valokuvaaja veneeseen". 

Voittajakuvan nimi onkin tunnelmaan ja tilanteeseen sopivasti "Kaksin". 

Muita kisassa sijoittuneita kuvia voi ihailla Häät.fissä. Voittajakuvat palkitaan tänä viikonloppuna Tampereen häämessuilla.

Vaikka tuomaristo on jo valintansa tehnyt, voi yleisö äänestää vielä omia suosikkejaan. Tuomariston valitsemat 12 finalistikuvaa ovat esillä Häät.fissä ja äänestysaikaa on vielä 26.2. asti. 

Vuoden Hääkuva -kilpailun järjestävät yhteistyössä Häät-lehti & Häät.fi, Suomen Ammattikuvaajien liitto ja Fotonetti.fi. Kilpailun tarkoituksena on edistää suomalaisen hääkuvauksen kehitystä ja tehdä alan taitavimpien ammattilaisten työtä tunnetuksi suomalaiselle yleisölle.

Mun ystävän Lenin veli menee tänään naimisiin, ja Leni kysäisikin alkuviikosta, josko meikkaisin hänet juhlia varten. Leni halusi utuista smokey eyetä, ja sehän passaa meikäläiselle! 

Leni toi mukanaan myös edelleen yhtä syötävän söpön pikkuäijän, joka ei ollut enää ihan niin ruttuinen kuin viime kuvissa <3 Marko sai toimia virallisena vauvanviihdyttäjänä meikkauksen aikana.

Tein meikin aloittaen täysin puhtaalta pohjalta, ja koska häissä tuhraantuu usein koko päivä, sen täytyi olla meikkivoidetta myöten superkestävä. Lenin iho on ihan kadehdittavan hyvä ilman mitään meikkiäkin, joten valtavan paksua pohjaa ei tarvittu. Too faced:n primerin päälle buffasin tasapäisellä siveltimellä Dermablendin voidemaisen meikkivoiteen tasaiseksi, ohueksi pohjaksi, varoen kuitenkaan peittämästä ihania pisamoita liikaa. 

Yllä siis täysin meikitön ennen-kuva

Alla pakollinen vauvakuva:

Silmät aloitettiin seuraavaksi pohjustamalla luomet Maybellinen 24h Color Tattoo voidemaisella luomivärillä sävyssä 35 Tough as Taupe, joka toimii hyvin yksinäänkin ja kestää ihan tosissaan koko päivän. Kerrostin sen päälle kuitenkin Wet n Wildin E335 Silent treatment-paletin luumunsävyistä helmiäisväriä liikkuvan luomen alueelle, ja saman paletin tummaa violettia silmän ulkokulmaan ja kevyesti luomivakoon. Silmän sisänurkkaan ja kulmaluulle lisäsin H&M:n vaaleaa helmiäistä ja blendasin kaiken utuiseksi kokonaisuudeksi.

Lopuksi yhdistin ylä ja alaluomen lisäämällä alaripsien rajaan ja alaluomelle WnW:n E738 Comfort Zone-paletin oikean puoleisen rivistön alinta, tummanpunaviolettiä sävyä ja blendasin sitä ronskilla kädellä myös alaspäin. Yläluomen ripsiraja rajattiin kevyesti Rimmelin Scandaleyes eyeliner-tussilla. Leni levitti itse ylä- ja alaripsiin L'oréalin False Lash Architect kuitumaskaraa. 

Kasvot viimeisteltiin Sleekin contourpaletilla sutimalla varjostukset poskipäiden alle ja kevyesti ohimoille ja leukalinjaan. Lisäsin myös paletin highlight-puuteria poskipään korkeimmalle kohdalle ja persikansävyistä poskipunaa sen ja varjostuksen väliin. 

Huulet punattiin ruusunsävyisellä nudepunalla ja H&M:n hennonpinkillä huulikiillolla. Kulmat jätettiin tosi luonnolliseksi, mutta paikkasin niitä vähän Anastasian kulmaduon vaaleammalla värillä.

Tällä aikaa Marko katseli pikkuäijän kanssa telkkaria.

Ja tässä valmis lopputulos! Semisti hillitty, mutta kuitenkin selkeästi juhlaan tehty utuinen smokey eye luumun sävyissä:

Mitäs tykkäätte? :)

Yhden jos toisenkin parin häissä nautittaneen jälleen ensi kesänä Virosta tuotuja alkoholijuomia. Tärkein syy juomien tuontiin lahden yli ovat siitä koituvat säästöt – monet tuotteet ja palvelut ovat Virossa edelleen huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. 

Mutta mitä jos asetelman kääntäisikin toisinpäin? Mitä jos hääjuomien tuonnin sijaan veisittekin koko hääjuhlanne Viroon?

Tein loppuvuodesta päiväreissun Viron Harjumaalle, jossa pääsin tutustumaan Vihterpalun kartanoon. Sain myös tilaisuuden jututtaa Viron ehkä tunnetuinta hääsuunnittelijaa, Virgo Jaania. Reissu poiki vinkkejä heille, jotka pohtivat häiden järjestämistä Virossa. Kas tässä ne tulevat: 

1) Valitkaa hääpaikaksi kartano
Virosta löytyy runsaasti upeita ja historiallisia kartanoita, joista monet on muutettu loistohotelleiksi. Kartanoita myös vuokrataan hääseurueiden käyttöön niin, että hääparit vieraineen voivat sekä juhlia että majoittua kartanon tiloissa. Kartanoista esimerkiksi Vihterpalu on suomalaisomistuksessa, joten neuvottelut ja järjestelyt onnistuvat helposti suomen kielellä. Jo hääpaikan valinnasta voi tehdä tapahtuman, sillä Viron kartanokierrokset ovat viihdyttäviä historiasta ja arkkitehtuurista kiinnostuneille. 

2) Älkää olko huolissanne kuljetuksista
Viroon on loppujen lopuksi hyvin helppo matkustaa. Pääkaupunkiseudulla asuvien on todennäköisesti helpompaa matkustaa Tallinnaan kuin vaikkapa Kuopioon. Tallinnaan pääsee nopeilla lauttayhteyksillä päivittäin, parin tunnin välein, ja lauttayhtiöiltä kannattaa kysyä ryhmämatka-alennuksia. Tallinnasta jatkoyhteydet taas hoituvat helpoiten esimerkiksi vuokrabusseilla. Bussimatkasta hääpaikalle saa oivan ohjelmanumeron, kun hankitte bussiin oppaan, joka osaa kertoa värikkäästi matkalle osuvista nähtävyyksistä ja Viron historiasta. 

3) Käykää maistraatissa ennen matkaa 
Jos olette molemmat suomalaisia, saattaa olla yksinkertaisinta, että teidät vihitään avioliittoon Suomessa jo etukäteen. Ulkomailla suoritettu vihkiminen täytyy aina rekisteröidä Suomessa, mikä tapahtuu toimittamalla vihkitodistus maistraattiin. Pappi voi vihkiä suomalaisen parin ulkomailla vain siinä tapauksessa, että hänellä on siihen vihkimisoikeus. Huomattavasti helpompaa on kuitenkin löytää Virosta suomea puhuva pappi, joka pystyy toimittamaan teille avioliittoon siunaamisen. Näin saatte häihinne juhlallisen seremonian, mutta säästytte byrokratialta.    4) Hyödyntäkää rohkeasti paikallisia palveluja 
Virosta löytyy hyvin korkeatasoisia ohjelmapalveluja, valokuvaajia ja vaikkapa hääkakkujen tekijöitä. Hyödyntäkää koristelussa esimerkiksi se, että elävät kukat ovat Virossa Suomea edullisempia. Myös ilotulituksen saa Virossa Suomen hintoja halvemmalla. Hääbändiäkään ei kannata tuoda Suomesta asti, sillä lahden toiselta puolelta löytyy kyllä hyviä bilebändejä. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että ilman nuotteja heiltä eivät välttämättä taivu suomalaiset häävalssiklassikot. Tietoja virolaisista hääpalvelujen tarjoajista löytyy esimerkiksi osoitteesta http://www.pulmad.ee

5) Toteuttakaa häissänne virolaisia hääperinteitä 
Maassa maan tavalla. Ottakaa siis virolaisia hääperinteitä osaksi hääjuhlaanne. Häät ovat viroksi "pulmad" ja virolaisiin häihin kuuluu lähes aina seremoniamestari eli "pulmaisa". Pulmaisa muun muassa juontaa häät ja varmistaa, että tunnelma pysyy koko ajan katossa. Pulmaisa voi olla parin tuttu tai hänet voidaan palkata ulkopuolelta. Muita virolaisia häätapoja ovat esimerkiksi hääkuvan ottaminen haikaranpesän lähellä lapsionnen varmistamiseksi, morsiamen sukunimen (ja samalla koko menneisyyden) lähettäminen taivaan tuuliin ilotulitusraketilla tai kuumailmapallolla, sekä puun istuttaminen hääpaikan pihaan. Puuta on myös tapana käydä katsomassa häiden jälkeen. 

+ yksi vinkki: Vihterpalun kartanossa järjestetään ensi syksynä häätapahtuma, Pulmad 2016, jossa virolaiset hääalan yritykset esittelevät palveluitaan. Tapahtuma on tarkoitettu pääasiassa virolaisilla hääpareille, mutta mukaan kyllä mahtuu suomalaisiakin pareja. Lisätiedot Vihterpalusta. 

Kaikki kuvat: Vihterpalun kartano. 

Bloggaaja tutustui Vihterpaluun kutsuttuna, mutta maksoi lauttamatkansa Tallinnaan ja takaisin itse, eikä ole saanut tästä jutusta taloudellista korvausta. 

Mummot ovat muotia! Maikkarilla pauhaa Mummomafia, ja maailmalla mummot valloittavat häissä.

Tällä viikolla julkisuuteen nousi ihastuttava 95-vuotias supermummo Dorothy Shapiro, joka toimi lapsenlapsensa Jamie Jacobsin kaasona. 

New York Timesille antamassaan haastattelussa Shapiro kertoo kaason tehtävän olleen "suurin kunnia, jonka isoäiti voi saada". Erityisen onnellinen tämä hurmaava leidi oli siitä, että kykeni illan aikana myös tanssilattialle. Katso New York Timesin koskettava video Shapirosta täältä. 

Shapiro ei ole aivan yksittäinen ilmiö. New York Times nimittäin kirjoitti jo viime toukokuussa, että mummot morsiusneitoina ovat nouseva trendi. Jenny Illes Wood pyysi 88-vuotiasta äidinäitiään morsiusneidokseen, koska pitää mummoaan yhtenä parhaista ystävistään.

"Hän on ollut tukenani hyvinä ja huonoina hetkinä, ja nähnyt jokaisen vaiheen suhteestani mieheni Jonin kanssa", Wood kertoi.  

Lehti analysoi, että mummojen ottaminen tiiviisti mukaan hääjärjestelyihin liittyy siihen, että perheen merkitys häissä on kasvanut. Juttu kuitenkin myös varoittaa niitä morsiamia, jotka haluavat olla kaiken keskipisteenä: Värikäs mummokaaso saattaa helposti kaapata suurimman osan huomiosta! 

Mitä mieltä lilyläiset ovat? Miltä kuulostaisi mummokaaso? 

Tunnetteko jo Raggarimorsiamen? 

Kuva: Elina Manninen.

Raggarimorsian on räväkkä, rokkihenkinen ja vähän anarkistinenkin morsianhahmo, joka laukoo Toinen kerta toden sanoo? -blogissaan sarkastisia totuuksia häistä ja avioliitosta. Pinkkitukkainen Raggarimorsian on omien sanojensa mukaan "vähemmän sokerikuorrutusta, enemmän korppujauho-osastoa". Toisella kierroksella olevan ammattimorsiamen motto on "kompuroimalla onneen". 

Nainen hahmon taustalla – ja pinkin peruukin alla – on Minna Dufton. Tapasin Duftonin pari viikkoa sitten ja tein hänestä jutun Hesarin Tahdon asialla -palstalle. 

Juttutuokiostamme mieleeni jäi pyörimään erityisesti yksi juttu. Raggarimorsiamen hahmo syntyi noin vuosi sitten, kun Dufton järjesteli omia häitään. Toisia häitään. Dufton kertoi hämmentyneensä häävalmistelujensa keskellä siitä, kuinka hänenkaltaistensa, avioeron läpikäyneiden "encore-morsianten" täytyy edelleen vähän kokea häpeää siitä, että haluavat järjestää häät myös uuden kumppaninsa kanssa.  

Asenteiden kanssa ollaan siis edelleen vähän vaiheessa. Avioerot ovat nykyään niin tavallisia, että häpeän kokemus eron ympäriltä on vähitellen haihtunut. Mutta jostain syytä se, että haluaa järjestää toiset häät, on edelleen vähän nolostelun aihe. Etenkin jos haluaa juhlia toisia häitään isosti. Aivan kuin isot "prinsessahäät" olisi varattu vain pari-kolmekymppisille ensimmäistä kertaa avioituville. 

Yhtä, koko loppuelämän mittaista avioliittoa pidetään siis edelleen unelmana ja tavoiteltavana asiana, vaikka tilastotkin osoittavat, että toisten avioliittojen määrä kasvaa koko ajan. Viimeisin hääbuumi koskee isojen ikäluokkien edustajia eli yli 60-vuotiaita. 

Raggarimorsiamen raikas viesti on, että häntä vaan pois koipien välistä! Toista liittoaan ja toisia häitään voi juhlia juuri niin isosti tai pienesti kuin haluaa, eikä siinä ole mitään nolosteltavaa. Toiset häät eivät ole osoitus epäonnistumisesta, vaan uusi mahdollisuus onneen. Joskus rakkaus löytyy kantapään kautta ja jos niin käy, sitä kyllä kannattaa juhlia. 

Hääpäivästä kannattaa nauttia kaikilla aisteilla. Huoliteltuun häätyyliin kuuluukin myös tarkasti valittu tuoksu.

Millaiset tuoksut sitten sopivat hääpäivään? Vinkkejä antaa Suomen ainoa parfymööri, Max Perttula, jonka tapasin viime lauantaina Love Me Do -häätapahtumassa. 

Max Perttula valmistaa ja kehittää tuoksuja perustamassaan Max Joacim Cosmetics -yrityksessä. 

Morsiamelle, jonka värimaailma on perinteisen vaalea, Perttula suosittelee hennon puhtaita, kevyitä ja sateen raikkaita tuoksuja. 

"Kannattaa suosia esimerkiksi freesiaa, teeruusua, samppanjaruusua tai kansallistuoksuamme kieloa", Perttula vinkkaa.

Perttula muistuttaa, että kevyet "vesituoksut" saattavat haihtua iholta helposti, joten hyvin hentoa tuoksua on hyvä varautua lisäämään päivän mittaan. Puhdas, valkea myski lisää kuitenkin tuoksun pitkäkestoisuutta iholla. 

"Esimerkki tällaisesta tuoksusta voisi olla Ralph Laurenin Romance. Se kantaa, mutta on kuitenkin trendikäs." 

Kaikki morsiamet eivät suinkaan pukeudu hempeän vaaleaan. Punaiseen tai jopa mustaan pukeutuville morsiamille Perttula suositteleekin voimakkaampia tuoksuja. 

"Vahvempaan tyyliin sopivat herkulliset gourmand-tuoksut. Suklaata ja mausteisuutta", Perttula kuvaa tummanpuhuvan morsiamen tuoksumaailmaa. 

Sulhasia Perttula neuvoo käyttämään vahvoja tuoksuja, jotka viestivät miehekkyydestä. 

"Sulhanen on suojelija ja huolenpitäjä. Vahvalla tuoksulla sulhanen voi pitää kilpailijat loitolla", Perttula nauraa. 

Ps. Käy kurkkaamassa Instagram-tililtäni, millaisen selfien nappasimme Maxin kanssa. 

Aijai!

Iki-ihana Satuhäät alkaa taas pyöriä TV2:ssa maanantaista 23.2. lähtien. Nyt käynnistyvä tuotantokausi on jo ohjelman kymmenes. Ennakkotietojen mukaan luvassa ovat ainakin historian ensimmäiset Satuhäät-tatuoinnit sekä lähes 200 hengen suomalais-virolaiset häät. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin hääkylttejä väsätään taas hiki hatussa ja Teosto-maksuja ropisee Enyalle, kun parit astelevat kohti alttaria Orinoco Flown soidessa ohjelman taustamusiikkina. 

Suvin ja Johanneksen häät nähtiin Satuhäissä vuonna 2009. Kuva: Arttu Ristmeri/YLE Kuvapalvelu

Miksi Satuhäitä sitten kannattaa edelleen katsoa? Kysyin asiaa ohjelman tuottajalta Juha-Pekka Ristmereltä ja sain häneltä kolme syytä. 

"Kaudella on kaksi paljon toivottua "Mitä heille kuuluu nyt?" -seurantajaksoa, joissa tavataan aiempien tuotantokausien kiinnostavia pareja." 

Tänä vuonna katsojat siis päästetään kurkistamaan, mitä kuuluu esimerkiksi 19-vuotiaina avioituneille Suville ja Johannekselle. Syvästi rakastuneen parin sympaattisia häitä vietettiin Porin Yyterissä, mutta päivän järjestelyt tuntuivat ajoittain melkoiselta sekoilulta. Toki kovin liikuttavalta sellaiselta. Toinen kiinnostava pari ovat Anssi ja Maria. Vieläköhän he jaksavat reflektoida? Entä onko Mirva vielä samanlainen tuliluonne, kuin vuonna 2011? 

"Katsojat pääsevät seuraamaan suomalaista yhteiskuntaa laidasta laitaan, häiden kautta." 

Kyllä. Ohjelmassa on nähty pareja pääkaupunkiseudulta Inariin ja Kokkolasta Lieksaan. Teini-ikäisistä yli kuusikymppisiin. On ollut rekkakuskeja, juristeja, muusikoita, ABC:n täti ja opiskelijoita. Pyörätuolissa istuva sulhanen, Vietnamista kotoisin oleva morsian, BB-tähti ja yksi naisparikin. Työpaikkaromansseja, juhannushäitä, yllätyshäitä ja eipäs-juupas-pareja. Ohjelma on kiikuttanut katsojat mitä erilaisimpiin juhlapaikkoihin ja muutaman kerran ulkomaillekin. Esillä on ollut todella laaja kirjo suomalaisia rakkaustarinoita. 

"Ohjelma on säilyttänyt aitoutensa. Pääosassa olevia pareja seurataan pitkään ja materiaalista koostetaan heidän näköisensä, rehellinen ohjelma." 

Parit todella päästävät kuvausryhmän lähelle ja vaikuttavat olevan kameroiden edessä täysin oma itsensä. Kodit eivät ole nurkkia myöten puunattuja, vaan hyvinkin asutun näköisiä. Koira saattaa loikata keittiön pöydälle, morsian voi potea polttareiden jälkeistä krapulaa kameroiden käydessä, eikä Citymarketissa puhjenneita riitoja ryhdytä kuvaustilanteissa peittelemään. Niin rakkaudesta kuin vaikeistakin asioista puhutaan avoimesti, ja näin uskaltavat tehdä miehetkin. 

Pian se siis taas alkaa ja voimme kaikki huokaista: Viimein kaikki on hyvin! 

Satuhäät, maanantaina 23.2.2015 klo 21, TV2. 

Lilyn toimitus listasi tänään blogissaan kymmenen kaameinta polttarivierasta. Koska polttareita (yleensä) seuraavat myös häät, on hyvä varautua myös kaameisiin häävieraisiin. Tässä viisi horror-häävierasta (ehkä hieman kärjistettyinä): 

1) Kaikkitietävä vanhempi sukulaismies
Rasittava setämies, joka mielestään tietää kaikesta kaiken ja kailottaa mielipiteitään julki kaiken aikaa. On suorapuheinen eli loukkaava ja käsittämättömän tylsää juttuseuraa, koska puhuu lähinnä itsestään ja omasta erinomaisuudestaan. Tappaa keskustelun kuin keskustelun. Sääli heitä, jotka joutuvat samaan pöytään tämän tyypin kanssa.  

2) Kompleksinen anoppi 
Sulhasen äiti, joka ilmestyy hääjuhlaan paljastavassa asussa, pitää vaivaannuttavan tunteikkaan puheen pojalleen (ei niinkään morsiamelle) ja vetää loppuillasta kännit, minkä seurauksena päätyy tanssilattialle hämmentyneiden bestmanien ja muun sulhasen polttariseurueen kera. Lähtee juhlista viimeisten joukossa itkeskellen. 

3) Yllättäen saapuva sukulaistäti perheineen 
Sukulaistäti, joka ei ole vastannut hääkutsuun mitään, mutta saapuu yllättäen paikalle mukanaan koko perheensä. Joukkoa täydentää tädin teini-ikäisen pojan tyttöystävä. "Ai miten niin meille ei ole varattu paikkoja?". 

4) Opiskelukaveri, jolle niin sanotusti maistuu
Se yksi opiskelukaveri, joka on ihan mukava, mutta joka muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi saatuaan alkoholia. Humaltuminen tapahtuu äkkiä, eikä sitä voi olla huomaamatta; silmät alkavat harittaa, ääni koventua ja jutut härskiintyä. Esittelee mielellään tanssilattialla muuvejaan, länkyttää rasittavasti samoja asioita, mutta onneksi usein myös sammuu ennen aikojaan. Ei ole miettinyt etukäteen, kuinka päästä pois juhlapaikalta, joten jää onnettomassa tilassaan kavereidensa huollettavaksi. Veti täsmälleen samat kuviot jo polttareissa. 

5) Tahditon täti
Hän, joka kyselee hääparilta maireaan sävyyn heti vihkimisen jälkeen "no jokos teille milloin on lapsia tulossa?". Sama tyyppi kyselee myös hääparin naimattomilta sisaruksilta ja ystäviltä "koskas on sitten teidän vuoronne?". Tahdittomalle tädille voi ehkä laittaa luun kurkkuun kysymällä häneltä seuraavissa hautajaisissa yhtä maireasti "koskas on sitten sinun vuorosi?". 

Millaisia muita kauheita häävieraita tiedätte? 

Olen ollut lauantaista asti kipeänä ja olo on edelleen lievästi sanottuna surkea. Ystäväni (kiitos Ira!) vinkkasi minulle sopivasti Yle Areenasta löytyvästä sarjasta Häät pariisilaisittain. Ja mikä piristys tämä ohjelmatuttavuus onkaan ollut! 

Kuvakaappaus Yle Areenasta. 

Sarjan keskiössä on Pariisin 19. kaupunginosassa sijaitseva vanha virastotalo, joka on Pariisin suosituin vihkipaikka. Vuosittain virastotalolla sanotaan "oui" lähes tuhat kertaa. Katsojat päästetään kurkistamaan talolla tapahtuviin vihkimisiin ja tuoreiden avioparien aivan ensimmäisiin ilon ja onnen hetkiin. Siis Satuhäitä ranskalaisittain! 

Sarjan ensimmäisissä jaksoissa seurataan vielä tarkemmin kahta paria, Samanthaa ja Rémia, sekä Jin Jinia ja Floriania. Samantha on amerikkalainen ja Jin Jin kiinalainen, ja on hauskaa seurata, kuinka molemmat morsiamet tuovat Ranskassa vietettäviin häihin omaa kulttuuriaan. New Yorkista ja Pekingistä lentäneet häävieraat ihmettelevät ranskalaista menoa - ja ruokaa. 

Jos en olisi jo naimisissa, haluaisin ehdottomasti, että hääni järjestetään Ranskassa. Tunnelma vihkimisissä on käsittämättömän rento ja hyväntuulinen. Vaikka kaava on lyhyt, ehditään vihkijän edessä silti vitsailla, kerrata oikeaa tapaa lausua morsiamen nimi, kommentoida sulhasen äänenpainoa hänen sanoessaan "tahdon" ja antaa moneen kertaan väliaplodeja. Valloittavaa!  

Suosittelen siis lämpimästi klikkailemaan Areenaan. Hääohjelmaa, joka sijoittuu maailman romanttisimpaan kaupunkiin, ei vaan voi ohittaa!  

Häät pariisilaisittain Yle Areenassa. Sarjassa on kahdeksan osaa, jotka julkaistaan yksi osa kerrallaan torstaisin 19.2. alkaen.

12 aamua jäljellä hääaamuun. Vähiin käyvät neitipäivät niinsanotusti.

Kun näen ystäviäni ja kavereitani niin 90 % ajasta ensimmäinen kysymys on "No, joko jännittää?" Vastaan useimmille että ei, koska ei minun naimisiinmeno jännitä. Olen valinnut ihmisen vierelleni ja tämä on vain lain silmissä asian virallistaminen. Avopari olemme olleet jo kohtuullisen aikaan (vähän reilu kaksi vuotta). Häät ehkä vähän jännittävät, koska toivon että ihmisillä on hauskaa ja he pitävät juhlista. 

To Do -listalla on vielä asioita, mutta ainakaan toistaiseksi sinne ei ole kovin paljon tullut lisää enää. Ihan ei päästy siihen että kaksi viikkoa ennen häitä emme tee mitään, mutta onneksi jutut on sen verran pieniä (vähän askartelua, sormusten kiillotus, manikyyri jne) joten en ajatellut ottaa niistä isoa stressiä. 

Pitkään mietin, aloitanko blogin pitämisen hääsuunnittelusta, vai jäänkö vaan muiden blogien fiilistelijäksi. Nyt päädyin aloittamaan kirjoittamisen, mutta mikään ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että tämä jää ainoaksi postaukseski..

Vietämme häitämme kesäkuussa 2016. Olen fiilistellyt häitä ja hääohjelmia ja kaikkea sitä muuta hulinaa jo vuosikaudet. Häät vaan ovat loistavia. Nyt sitten tuo pyysi minua vaimokseen muutama kuukausi sitten, niin eikös omien häiden fiilistely alkanut samantein.

Paikka - check!

Kaikki muu onkin vielä avoinna.. Kirkkoa ei voi edes varata, vaan koska kyseessä on yksi Suomen suosituimmista vihkikirkoista, voi toiveita esittää tulevana syksynä. Mikäli on monia samankaltaisia toiveita, arvotaan kirkon saaja. Onni on sinänsä matkassa, että toiveita voi esittää myös saman päivän aikoihin, ja kyseessä on seurakuntamme kotikirkko - olemme siis etusijalla muiden seurakuntien jäseniin verrattain.  Jottei kuitenkaan kirkon varaaminen menisi tämän suhteen liian helpoksi, on kirkossa alkamassa nyt massiiviset remontoinnit, ja vaikka pyrkivät siihen, ettei remontit vaikuta kesäviikonloppujen vihkimisiin, eivät voi mitään luvata. Eli varpaillaan saadaan olla ihan loppuun asti sen suhteen.

Kyseessä on siis Vantaan Pyhän Laurin kirkko.

Miksi haluan juuri Pyhän Laurin kirkon vihkikirkosemme? Jos unohdetaan se, että kyseessä on upea vanha kivikirkko, jonka maalaukset aina alttaritaulusta kattomaalauksiin saavat ateistinkin hiljaiseksi, niin kirkko on henkilökohtainen: minut, sisarukseni ja serkkuni ovat kaikki konfirmoitu ko. kirkossa, ja on siellä aikanaa myös vanhempani toisilleen sanoneet Tahdon. Kirkkomaalla makaa myös rakkaat isovanhempani. Kyseessä on siis itselle tärkeä kirkko monessa mielessä.

Kun aurinko alkaa näyttää ensisäteitään, ja valo tulvii asuntoon alkaa minun energiatasoni kasvaa. Yhtä aikaa luonnon kanssa, herään myös itsekkin talviunilta. Elän lämmöllä ja talvi kaikessa kylmyydessään on minulle niin pitkää ja synkkää aikaa, että loputon pimeys tahtoo viedä voimani joka talvi. Nyt kevään ja kesän odotus on entistä kovempaa, sillä kesä tuo tullessaan tähänastisen elämäni suurimman muutoksen. Tai pitäisikö tässä yhteydessä edes puhua muutoksesta, sillä ei naimisiin meno kohdallani muuta muutakuin sukunimen. Elo jatkuu samanlaisena ja tuskin sunnuntaina häidenjälkeen herätessäni näytän yhtään sen enempää vaimolta kuin nytkään. Olen asiasta niin innoissani, mutta samalla paniikki hoidettavien asioiden suhteen alkaa kasvaa. Kalenterissani lukee ensiviikon kohdalla "hoida esteettömyystodistukset", nyt se siis alkaa tapahtua. Jos oikeasti alan ajatella, että kuinka nopeasti tämä aika menee, tulen hulluksi. On niin paljon asioita, joita todella alan vasta nyt tajuta, mitä on tulossa. Onneksi ensiviikonloppuna alkaa isot rattaat pyöriä ja varmaan se osittain helpottaa oloani. Toisaalta voi olla, että olen entistä stressaantuneempi kun tajuan, että aikaa on vain rajallisesti. Kaiken tämän keskellä minusta tuntuu ihan epätodelliselta, että minä tosiaan saan sanoa tahdon maailman upeimmalle miehelle ja jakaa samalla loppuelämäni hänen kanssaan! Mielessäni pyörii tuleva vuosi, ja asiat kuten: milloin saamme lapsia? Milloin on aika ajatella sellaista asiaa? Olen moneen otteeseen käynyt läpi sen hetken kun kävelen alttarille ja katson Timon seisovan siellä edessä. Tämä on ihan kuin suunnittelisin jotain, mitä teen "sitten isona". Nyt on aika todeta, että kyllä minä olen kasvanut niin isoksi, että on aika ottaa uusi askel elämässä. Ensikeväänä tähän aikaan en voi sanoa, mitään muuta kuin, että olen maailman onnellisin rouva Suortti. Ajatelkaa, neljä kuukautta! Jos ajattelen viimeistä neljää vuotta, on aika kulunut niin nopeasti, tai vaikka edes viimeistä yhdeksää kuukautta, niin aika on kulunut kuin siivillä. Hui! 

Apua HÄÄT. Tällä hetkellä häihin on, no suunnilleen tasan kuusi kuukautta.

Kauheaa kiirettä ja stressiä ei tunnu vielä, tosin sellainen pieni ahdistus on hiipinyt molempien päähän. "Mitä jos vaan karattas..?" 

Hassua, miten on koko lapsuuden ajan unelmoinut prinsessamekosta ja häistä, ja nyt sitä haluaa viime hetkillä perua koko homman ja karata sulhasen kanssa  johonkin pois. Sillai salaa. Mutta ei, eieieiei. Kyllä, jos kerran ollaan ruvettu tähän hommaan niin tehdään se loppuun. Onneksi kaasot ovat onnistuneet pienen paniikin iskiessä rauhoitella.

Mutta miltä näyttää lista, näin puoltavuotta ennen h-hetkeä? 

Mekko - check
Juhlapaikka - check 
Kirkko - check 
Hääbändi - melkein check 
Valokuvaaja - check
Converset - check
Häämenu - melkein check
Kutsukortit - tarvikkeet hankittu, tekemistä vaille valmiit
Hääkoristeet - melkein check, tekemistä vaille valmiit

Verta, hikeä ja kyyneleitä - check!!! 

Oikeastaan tämä prosessi on ollut suhteellisen rento, mekko löytyi helposti. Juhlapaikka oli päätetty jo viime kesänä. Häämenu on sillai pikkuhiljaa alkanut muodostumaan. Valokuvaajan kanssa oli pientä ongelmaa, mutta loppujen lopuksi selvisi helposti. Hääkengät oli päätetty jo meidän seurustelun alkuaikoina, että jos jonakin päivänä mennään naimisiin niin se on converseissa sitten se. Avoimia kohtia on vielä ihan hirveästi, mutta tulevaa morsiota lohduttaa jo ajatus, kun kaikki isoimmat on varattu, buukattu, hommattu, suunniteltu jne. Juhlapaikan koristeitakin olemme tulevan aviomiehen kanssa pikkuhiljaa askarrelleet syksyn ja kevään aikanna.

...itseasiassa tuo listan viimeinen kohta liittyykin tosi vahvasti hääkoristeisiin. Nimittäin hääkoristeiden askartelujen lomassa tuleva sulhanen onnistui vahingossa veitsellä sohaisemaan itseään peukalonhankaan. Luulimme aluksi selvinneemme pelkällä säikähdyksellä, verikammoisena en tietenkään uskaltanut itse ruveta     haavaa sitomaan, joten kutsuin kaverin paikalle ensiapua antamaan. Muutaman tunnin kuluttua aukaisimme kaverin laittamat siteet ja tsekattiin haava todetaksemme pelkästään verenvuodon jatkuvan edelleen samalla voimalla - eli päivystykseen. Tässä vaiheessa on hyvä todeta, että tämä siis sattui perjantai iltana - ja päivystykseen ilmaannuimme lauantaina about puolen kahden aikaan yöllä. Meinasi hoitajalla pullahtaa silmät päästä, kun ilmestyimme päivystykseen erittäin erittäin verisen käden kanssa ja vielä selitimme, että kun puukko osui niin ei tuo verenvuoto meinaa oikein omin voimin tyrehtyä ja  tip...tip...tip... oho, nyt se valuu lattialle...tiptiptip...tip...anteeksi olisiko teillä lisää paperia?

"AI SIIS MITÄ KÄVI?!!"

"...niin siis hääkoristeita olimme tekemässä........"

Sitten päivystykseen oottelemaan, miltei heti hoitajan vastaanotolle - jossa mieshoitaja ilmoittaakin, että tämä siirtyykin suoraan kirugiselle, kun näyttää olevan sellaista valtimovuotoa tuossa noin.

Keski-Suomen keskussairaalassahan vietimme sitten reilut pari tuntia, saivat sen yövuoron hoitajat ja kirurgit hyvät naurut hoitaessaan tulevaa aviomiestäni.

Eli verta, hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu! Olemme kyllä nauraneet asialle monesti - saimme ainakin erittäin hauskan tarinan kerrottavaksi. :)

Hääpalaverin aikana käyty keskustelu:

Kaaso: Mites noitten polttareiden kanssa, onko toiveita? Ehdottomia eieiei-kohtia?

Minä:Älkää jooko pukeko minua kikkeliksi ja pakottako yksinäni suorittamaan jotain tehtävää. Te menisitte johonkin kahvilaan ja katsoisitte ikkunasta, kun mä suoritan jotain tehtävää. Ja sitten mä varmaan vaan itkisin... yksin kaupungilla... pukeutuneena kikkeliksi.

Jep jep. Oli pientä huutonaurua palaverin aikana.

Onko kukaan koskaan katsonut ohjelmaa Neljät häät Amerikassa? Ohjelman ideana on arvostella muiden häitä, mekkoa, juhlapaikkaa, tunnelmaa ja sitten antaa noista kaikista pisteet, ja tietenkin eniten pisteitä saanut morsian voittaa koko kisan.   Voittaja pääsee unelmien häämatkalle kohteeseen x. Olen välillä tuijottanut ohjelmaa, esimerkiksi kipeänä taikka darrassa on kivaa tuijotella jotain hyvin aivotonta ja vaan kuolata olla. Ja ohjelmaa katsoessani olen monesti miettinyt, kuka oikeasti haluaa osallistua tuollaiseen ohjelmaan? Okei, saahan   voittaja unelmien häämatkan mutta silti, se että ventovieras saapuu sinun häihisi arvostelemaan häitäsi on jotenkin... Anteeksi nyt naiivisesta lauseesta mutta, eikö   jokaisen  hääparin hääpäivä ole just täydellinen? Ainakin hääparille se päivä on täydellinen... ainakin pitäisi olla. Niin onko sillä mitään väliä, millainen mekko morsiammella muiden mielestä on - jos morsian itse tykkää? Mitä väliä, jos joku vieraista ei tykkää possusta jos hääpari rakastaa possua? Tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti.

Ja sitten huomaankin olevani mukana tuossa kilpailussa - vasten tahtoani ja tietenkin ilman unelmien häämatkaa. Koska yllättäen monilla on paljon mielipiteitä häistä, ja kaikki haluavat auttaa. Tähän väliin on hyvä todeta, ettei minua ollenkaan haittaa ihmisten antamat neuvot. Neuvoja otamme hyvin hyvin mielellämme vastaan, koska molemmat järjestämme häitä ensimmäistä kertaa, olemme molemmat suurimman osan ajasta ihan täysin pihalla kaikesta. Mutta sitten on se ihmisryhmä, joka ei anna neuvoja vaan se on enemmänkin sellaista... vertailua.

Ensimmäisen kerran törmäsin tähän ilmiöön viime vuoden elokuussa Venäjällä, enoni oli juuri äskettäin mennyt naimisiin ja juttelimme sukulaisten kanssa enoni häistä. Äitini sedän mielestä häiden teema oli väärä (Cowboy-wedding), koska näin morsian ei saanut itselleen oikeata prinsessapäivää, hän ei päässyt pukemaan päälleen kunnon prinsessamekkoa pitseineen ja muhkeine helmoineen. Silloin, kun mainitsin että ensinnäkin morsianhan oli erittäin erittäin kaunis, hänen mekkonsa oli täydellinen kaikin puolin. Ja toisekseen, morsian ei ole prinsessatyyppiä. Hän ei olisi edes halunnut prinsessamekkoa. Hääpari ei halunnut häitä - häiden sellaisessa perinteisessä merkityksessä. He halusivat kokoontua rennosti, ilman hääleikkejä, ilman mitään turhaa stressiä - koska heille perinteiset häät eivät sovi. Mutta sukulaisten mielestä se oli väärin, koska...koska nuo häät olivat erilaiset. Ja erilainenhan on yleensä näitten vertailijoiden mielestä väärin.

Ja nyt hääjärjestelyjen ollessa jo hyvässä vaiheessa, huomaan samanlaista vertailua omia häitäni kohtaan. Jo alun alkaen tiesin, etten aijo hommata itselleni kallista hääpukua. Ensinnäkin ihan rahallisesti, olen vielä täysipäiväinen opiskelija, joten itselläni ei ole varaa laittaa tuhatta euroa mekkoon ja mieluummin laitan sen rahan ruokailuun, juomisiin ja valokuvaajaan. En myöskään pysty näkemään itseäni hyvin kalliissa puvussa, koska... luultavasti onnistun sotkemaan mekkoni ja onnen kirkkoa. Minä olen tyytyväinen mekkooni, rakastan sitä! Ja sitten käynkin seuraavan keskustelun:

"Onko mekko jo löytynyt?"

"Joo on! Se oli sellainen tämä se muuten on hetki, joten tilasin sen jo heti syyskuussa kun huomasin sen nettikaupasta."

"Aha... tiedän kyllä tunteen. Minun mekkonihan tehtiin aidosta käsintehdystä pitsistä. Se piti tosin tilata Italiasta, koska missään muualla ei ollut oikeanlaista pitsiä, jollaista halusin! Ja mekon ompeli Helsingin parhain ompelija ihan mittatilaustyönä. Kellään ei ollut, eikä tulee ikinä olemaan samanlaista mekkoa, kuin minulla oli!"

Ai...öh... no...

"Mutta nettikaupasta... häämekko. Vau."Ssssnap!

Joo...öh...aivan...niin.

Ja tuon keskustelun voi melkeinpä muuttaa ihan mihin tahansa muotoon.

Joko teillä on valokuvaaja?  - meidän valokuvaajahan toi mukanaan oikean kirahvin ja pari seepraa, hääkuvassa istumme kirahvin selässä samalla kun seeprat tekevät kärrynpyöriä taka-alalla.
Millainen ruoka teille tulee? - meidän häissähän oli Australian Master Chef kilpailijat tekemässä ruokaa vieraille, ja häämenun suunnitteli Gordon Ramsay       Rottatouille- piirretystä tutun rotan kanssa.
Kuinka monta vierasta teille tulee? - meillä oli tuhansia tuhansia vieraita ja itseasiassa Englannin kuningatar käväisi kans helikopterilla moikkaamassa.

Mitä tahansa tekisit, joillaan oli aina hienommat, kalliimmat, paremmat häät.

Välillä tekisi mieli sanoa, että minä oikeasti haluaisin vaan mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa. Rennosti. Iloisesti. Stressittömästi. Ja ilman kilpailua kiitos.
 

Lause: "Hei sovitaanko etten mie pääse naimisiin jos en saa tätä seminaarityötä tehtyä?" lytättiin samantien. 

"Siä et voi käyttää häitäsi porkkanana!" 

Hö. Miksen? Mistä mun nyt pitäisi opiskelumotivaatio löytää? 

Olen kirjoittanut AVA:n Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta aiemmin jo kahdesti. Ensin olin skeptinen, mutta ensimmäisen jakson nähtyäni positiivisesti yllättynyt. Ja nyt sitten jo aivan ihastunut. Olen aivan vilpittömän iloinen, että ennakkoluuloni sarjasta osoittautuivat vääriksi. 

Ensitreffit alttarilla on ollut ainakin omasta mielestäni tämän kevään TV-tapaus. Olen tapittanut tiiviisti joka tiistai-ilta television ääressä ja jännittänyt Esan ja Violan, Miian ja Ollin sekä Jussin ja Pian suhteiden edistymistä. Olen keskustellut ohjelmasta Twitterissä ja viimeisen jakson jälkeen juttelin aiheesta vielä sarjassa asiantuntijana toimineen psykoterapeutti Maaret Kallion kanssa. 

Viola, Miia ja Pia kertovat tänään Ensitreffit alttarilla -ohjelman erikoisjaksossa, mitä heille kuuluu reilu puoli vuotta kuvausten päättymisen jälkeen. Kuva: MTV. 

Mikäkö piti minut television ääressä? Tässä kolme syytä: 

1) Esa ja Viola forever

Sarjan ehdottomasti sympaattisin pari olivat Esa ja Viola. He vaikuttivat heti ensi hetkistä sopivan toisilleen lähes täydellisesti. Parin varovaista tutustumista ja pikkuhiljaa tapahtunutta arkeen totuttelua oli todella herttaista seurata. Maaret Kallion mukaan valitsijat olivat yksimielisiä Esan ja Violan sopivuudesta toisilleen, mutta pari ei kuitenkaan syntynyt aivan ensimmäisten joukossa. 

"He eivät lyöneet heti meille heti läpi. Mutta kun pyörittelimme eri vaihtoehtoja, tuli sellainen tutum, sehän ovatkin nämä", Kallio kertoo. 

Ja onneksi tuli! Toivon, että Esa ja Viola elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. 

2) Parisuhteen perusteet, 2 op

Sarjan asetelma oli ainutlaatuinen, sillä katsojat pääsivät seuraamaan alusta lähtien, kuinka parisuhde syntyy ja rakkaus alkaa. Kuinka tunteet kehittyvät ja kuinka arki ryhtyy vähitellen rullaamaan. Toki kaikki tapahtui kuin pikakelauksella – ensinäkemältä naimisiin, saman tien muutto yhteen ja viiden viikon päästä päätös suhteen jatkosta. Mutta silti, suhteissa tunnuttiin käyvän läpi hyvin samoja vaiheita, kuin perinteisemmilläkin tavoilla alkaneissa parisuhteissa.

Se, mikä teki tästä prosessista vieläkin antoisampaa, oli asiantuntijoiden läsnäolo ohjelmassa. Erityisen huomion ansaitsee Maaret Kallio, joka esiintyi joka jaksossa tiiviisti kommentoiden, millaisia vaiheita ja tunteita parit kulloinkin kävivät läpi. Kallio kommentoi ihanan lempeään tyyliinsä muun muassa sitä, kuinka parisuhteen alkuvaiheelle on tyypillistä, että samalla, kun pareilla on kova halu hakeutua toistensa seuraan, he kamppailevat toisaalta myös oman tilan tarpeen kanssa. 

"Minulle iso syy lähteä ohjelmaan mukaan oli se, että tajusin, etttä tässä on mahdollisuus välittää tietoa omaan työhön liittyvistä asioista ja tutkimuksista. Olen saanut palautettakin, että tämä on ollut kuin valistusohjelma, hyvällä tavalla", Kallio kuvailee. 

Olen aivan samaa mieltä! Sarja tarjosi tavallaan mahdollisuuden opintojaksoon "Parisuhteen perusteet". 

3) Sosiaalinen TV rokkaa

Katsoin joka jakson läppäri sylissä ja Twitter auki. Some-keskustelu oli antoisaa, sillä Ensitreffit alttarilla onnistui selvästi koskettamaan muitakin katsojia. Ainakin Twitter-kommentit osoittivat, että ohjelma oli saanut monet katsojat myös miettimään omia parisuhteitaan ja niiden alkuaikoja. Olin erittäin ilahtunut keskustelun sävystä ja siitä, että ivailua päähenkilöitä kohtaan esiintyi ainakin Twitterissä hyvin vähän. Maaret Kallio arvioi, että päähenkilöiden tavallisuus ja ohjelman luonne piti keskustelun oikeilla raiteilla. 

"Mielestäni tämä oli ohjelma, josta ei voinut ajatella, että noi urpot tuolla. Tässä oli mukana niin tavallisia, samaistuttavia ja myötätuntoa herättäviä ihmisiä", Kallio miettii. 

Tänään Ensitreffit alttarilla palaa ruutuun vielä kerran. Illan erikoisjaksossa tavataan parit reilut puoli vuotta kuvausten päättymisen jälkeen. Kallio kertoo olevansa erityisen ilahtunut siitä, että jaksossa nähdään myös, minkälaiset välit on sarjassa eroon päätyneillä Pialla ja Jussilla. 

"Jakso on huikean koskettava", Kallio lupaa. 

Ensitreffit alttarilla -erikoisjakso AVA-kanavalla tänään klo 20:00. Twitterissä keskustelu hashtagilla #ensitreffitalttarilla 

Ps. Jos jäät laillani kaipaamaan Maaret Kallion lempeitä ja tarkkanäköisiä kommentteja, suosittelen pistämään Facebookissa seurantaan hänen bloginsa, Lujasti lempeä: https://www.facebook.com/lujastilempea